Natalian natinaa

​Istun tässä sohvalla oma rakas Pirkko-kissa kainalossa​. ​Päällä pehmoiset kotivaatteet, sauna lämpiää ja uunissa valmistuu mantelikala, perunat on jo kypsiä. Viikko on ollut raskas, mutta myös todella opettavainen. Hyvä muistutus siitä, että elämä on hauras. Jokainen päivä on lahja. Apua on liikkunut todella paljon ja kriisiperheet ovat kaikki saaneet edes jotain apua. Huomenna saavat kolme sisarusta Nummelassa juhlia yhteisiä synttäreitä meidän ansiosta. Silti mielessä pyörii ajatuksia, joita en saa pois mielestä. Kovista kivuista huolimatta ajattelin, että ​kerron esimerkkejä meidän toiminnastamme:​
”Onko sinulla nälkä? Käy hakemassa jotain jääkaapista tai keitä annos puuroa”? Pöydällä on omenia​,​ kivasti on nyt vaihtoehtoja mitä syödä, kun AKV:n auttaja toi maitoa, juustoa ja omppuja, eik​ö​ ole ihana juttu”

Tai ehkä jopa näin ”hei jee, pizzat tuli​.​ Hakekaa limut jääkaapista ja tuokaa ne uudet fleecehuovat sohvalle. Aletaan pelata pleikkaa yhdessä. Keittiöstä voi tuoda namikipot myös, onhan nyt perjantai”

Näin puhutaan monissa perheissä juuri nytkin perjantai-iltana. Saunassa on käyty ja pehmoiset kotivaatteet on puettu päälle. Alkaa kiva leffa ja popcornipussi odottaa mikrossa herkuttelijoita​.​ Tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme on silti kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden olohuoneessa ei ole tv:tä saati playstationia. Ehkä sohvakin on myyty, jotta sähköt ei olisi katkenneet. Näissä perheissä tunnelma on kaikkea muuta kun rentoutunut​.​

En haluaisi edes esimerkinomaisesti kertoa siitä, millaista keskutelua tälläkin hetkellä todennäköisesti käydään perheissämme mm. Varkaudessa, Vihdissä ja Oulussa. ​L​apset on vihaisia, kun eivät ”ikinä pääse mihinkään”, tai kun ei voi mennä ulos, koska ainoat housut on pesussa ja takin vetskari rikki. Eikä ole fillaria, millä pääsisi kaverien luo eikä toisaalta euroa, jolla voisi ostaa limun nuorisotalon kahvilasta. Talvitakkiakaan ei ole. Yh-äidin kivut on sietämättömiä, koska lääkkeisiin ei ole varaa. Voimat on loppu ja ADHD​-​lapsi heittää loputkin näkkileivät seinään ja näin olleen ei ole enää edes sitä. Onneksi on meidän lähettämää leipää pakkasessa ja jauhoja, joista voi leipoa leipää, jos vaan jostain löytyy pullo tai pari, jotka voi kaupassa vaihtaa hiivaksi.

Moni ihmettelee, minä mukaan​ ​lukie​n, että oikeastiko Suomessa on​ vielä​ perheitä, joissa mennään nälkäisenä nukkumaan? ​Perheitä m​issä odotetaan maana​n​tai​t​a, koska sillon saa kouluruokaa​.​ ​T​ai ​on ​ihmisä, jotka kärsivät vak​a​vista puutostaudeista ravintoköyhän ruuan vuoksi? Eikö Kela tai sossu tai joku auta? Tai diakonit? Nähtyäni satoja Kelan mielivaltaisesti hylkäämiä toimeentulotukipäätöksiä, vakuutusyhtiöiden ja vakuutusoikeuden täysin perustelemattoman kielteisiä päätöksiä (ajatelkaa, että vakuutuslääkärien valasta on poistettu kohta ”vannon kunnian ja omantunnon kautta​​)​,​ isien julmuutta mm. elatusmaksujen suhteen​,​ en enää ylläty mistään. Näitä porsaanreikiä on aivan liikaa!​ ​Elämäni lintukodossa poksahti ja hyvä niin​.​

Nyt voimme YHDESSÄ tehdä suuria tekoja ja kirjaimellisti jopa pelastaa perheitä useammassa sukupolvessa. 9.2.2010 tapahtunut työtapaturmani on elämäni parhaita asioita. Ihmisten, jotka näkevät kipuni ja sen, miten raskasta minu​n​ on myöntää​,​ että oikeasti olen vammainen, sairauteni etenevät ja tarvitsen avustajaa lähes kaikkeen elämässäni​,​ eivät aina meinaa uskoa tätä. Mutta ​oikeasti se​,​ että saan elää #elämäonlahja #elämäonjuhla on jo syy suureen onneen! Vaikka se mitä voin tehdä​,​ on hyvin hyvin rajoittunutta, niin YHDESSÄ teidän kanssa saan elää unelmaani todeksi. Rajoitteet on vaan haasteita ja haasteet on tehty voitettaviksi. Ja hei, niin ne voitetaankin jokaikinen päivä uudelleen kun #autetaankunvoidaan​.​

Löydämme viikottain, välillä jopa päivittäin ihmis​i​ä, jotka ​voivat niin huonosti,​ etteivät he enää jaksa edes silmiin katsoa. Lohduttomuus mikä kodeissa vallitsee….sitä on vaikea kuvailla. Sillon kyllä unohtaa omat murheet ja menot ja tavalla tai toisell​a​ järjestää edes lapsille maitoa, leipää, juustoa ja banaaneja​.​ Näissä kodeissa tarvittaisiin KOKONAISVALTAISTA, jokaisen perheenjäsenen huomioivaa apua​, yhdessä ​yhteiskunnan tukiverkkojen kanssa.​ ​Me olemme usein se ”pelastus”, ruokimme kirjaimellisesti vatsaa ja mieltä​, valamme uskoa, toivo​a​ ja rakkautta! Helppoa se ei ole, ei todellakaan!

Minun kohdalla​ni​ voimana on oma usko, toivo, rakkaus ja rohkeus! Minä uskon, minä toivon, minä rakastan ja minua rakastetaan. Tämän kaiken ansiosta olen rohkea! Heikko ja hauras, ei lainkaan niin vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu Nata kun moni luulee. Mutta rohkea olen! Taistelen nyt ja hamaan loppuun asti hädässä olevien puolesta. Yritän muistaa myös itseni ja vakavien terveysongelmien mm. CRPS-sairauden aiheuttamien sietämättömi​e​n kipujen, neurologisten ongelmien aiheuttamat rajoitteet. Sen​,​ etten pysty alkuunkaan siihen mihin terve Nata pystyi. M​utta​ terve Nata ​e​i nähnyt tätä hätää Suomessa! Hän näki hädän ulkomailla ja auttoi aktiivisesti mm. Unicefin ja Naisten pankin kautta.
Mutta oikeasti​ ​monen meistä sairaista ja terveistäkin kohdalla auttaminen on terapiaa! Sitä​ ​paitsi kuka nyt on terve ja millä mittarilla? ​Auttaminen ​antaa mm.merkitystä ja sisältöä sekä perspektiiviä omaan elämään. Sehän on monessa tutkimuksessakin todettu, että vapaehtoistyötä ja tavalla tai toisella auttamista tekevät ihmisen ovat onnellisempi kuin itse​e​nsä käpertyneet ihmiset. Niin ikään sanat auttaja ja autettava ovat tosi huonoja. Se, että sinä viet ruokakassin ”autettavalle” ja hän antaa lämpimän halauksen ja lapsi itse tekemän piirustuksen sinulle ”auttajalle”​. Ilo ja kiitollisuus on molemminpuolista eikö niin?

Kun löydämme näitä kriisiperheitä tai yksinäisiä ihmisiä otamme heidät ”siipiemme suojaan”​, ​teemme suunnitelman miten ​esim. ​yksi kolmilap​sisen totaaliyksinhuoltajaäidin perhesaataisin jaloilleen. Murheina jo kauan jatkuneen ruoka-ja vaatepulan lisäksi valtavat ex-miehen aiheuttamat velat, lasten vakava oireilu isättömyyden, köyhyydestä johtuvan koulukiusaamisen ja masennuksen vuoksi. Yläkouluikäinen tytön itsetuhoisuus, äidin ja toisen lapsen vakavat sairaudet (äidillä lähes hoitamatta, koska ei ole rahaa lääkäriiin, lääkkeisiin tms) ja yksinäisyys.​ ​Geneettisesti periytyvän sairauden vuoksi kaikki lapset tarvitsisivat juuri heidän jalkaan​sa​ tehdyt pohjalliset ja erityisen monipuolista ruokaa jne. Äidin tuska, kun lapset voi​vat​ pahoin​,​ eikä hän pysty täysin työkyvyt​t​ömänä, sietämättömistä kivuista kärsivänä, vakavan masennuksen kanssa ilman psykoterapiaa​,​ lapsille tasapainoista lapsuutta tarjoamaan.​ ​Usein vakava uhka lasten ja nuoren syrjäytymiseen ja tietynlaisen vihaan yhteyskunta kohtaan on helposti nähtävissä. Ennaltaehkäisevää apua tarvittaisiin paljon enemmän kun mitä pystymme antamaan​!​

Loppuun muutamia kysymyksiä​:​ ​l​eikataanko leipäjonosta saadusta vehnäleivästä home pois, jonka jälkeen keliaakikko sen syö, koska ei vaan ole muuta? Käveleekö laaja-alaisesta selkärankarappeumasta, lonkkaviasta ja vyöruususta kärsivä isä rikkinäis​i​llä feikkicrokseilla 8km suuntaansa leipäjonoon, mistä hyvällä tuurilla saa kassin eineksiä, leipää ja jopa hedelmiä​? ​Satunnaisesti voi saada myös saippuaa jne, mistä on aina pula.​ ​Dyykkaako jopa moni AKV:n avun​ ​piirissä olevista perheistä yhä osan ruuasta yksityishenkilöiden tai esim.pikaruokaravintolan pihoilla olevista roskiksista?​ ​Onko teini-ikäsen tytön synttärilahjatoive vanulappuja ja shampoota ​ta​i onko lapsi superonnellinen kun saa ottaa toisen lasin maitoa​ jne.?​

KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!

Jos haluat auttaa jotakuta meidän autettavistamme, niin ruokakassi, ruokakaupan lahjakortti tai ruokatilaus netistä olisi äärettömän arvokas apu. Apu menee suoraa auttajalta autettavalle täysin ilman välikäsiä. Toiminta on täysin läpinäkyvää ja saat halu​tessasi ​kuvan ostoksista ja kuitista​,​ jos lähetät lahjakortin.​ ​Kiitos​,​ jos luit tämän ja ehkäpä aloit harkita auttamista.​ ​Olipa sinulla mitä tahansa kysyttävää, kerrottavaa tai ehdotus uudesta autettavasta, niin ota vaan heti yhtyettä​.​

33152762_10160397209485484_7161758653551214592_n (1)
Natalia Kral-leszczynski
AKV:n perustaja vuonna 2014

Joulun 2018 auttajan sanat

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tämä ”Joulunaloitus” -teksti, mietin pitkään miten saisin kiteytettyä menneen viikon tuntoni niin, että mahdollisimman moni sen vielä jaksaisi lukea. Idea kirjoittamiseen ja tuntojeni jakamiseen lähti vierailtuani Kuopion Annikan luona, ja nähtyäni heidän hätänsä omin silmin. Olen itse liittynyt auttajaksi AKV:hen elokuussa 2018 ja auttanut useampia tässä syksyn aikana, mutta tämä oli ensimmäinen käyntini AKV perheessä. Olin toki AKV:n sivuilta lukenut autettavien perheiden hädästä, mutta en ollut asiaa selvästikään sisäistänyt. Niin syvästi käyntini ja näkemäni minuun vaikutti.

En oikeasti ollut ymmärtänyt, että jääkaapissa voi tosiaan olla vain valo, tai pakastin typösen tyhjä. Omassa pakkasessani sentään on marjoja ja leipää, montaa eri ruoka-ainetta, toisinaan jäätelöä ja ehkä leivonnaisia. Annikan perheen pakastimessa ei pyörinyt edes yhtä yksinäistä mustikkaa, kavereistaan eksyneenä. Se ruoka, minkä mukanani vein pakkaseen ja jääkaappiin, ei tulisi riittämään edes seuraavaksi viikoksi. Minä olin heille odotettu vieras, he olivat minulle vieraanvaraisia, ihania ja ystävällisiä – tarjosivat kahvit ja olivat ostaneet keksejä kahvin kanssa tarjottavaksi. Voin vain kuvitella, kaiken näkemäni jälkeen, että heille se oli taloudellisestikin iso panostus.
Itse koen, että olen etuoikeutettu monella tapaa. Minulla ja perheelläni on koti, lämpöä ja rakkautta, terveyttä sekä mahdollisuus joka päivä syödä, terveellisesti ja hyvin (niin halutessamme). Toisaalta tiedän ja ymmärrän, että joskus voi eteen tulla tilanne, jolloin minä olen autettavien joukossa. Silloin toivon, että joku huomaisi hätäni ja pysähtyisi. Kysyisi miten voin, miten minulla menee – ja onko jotain, mitä hän voisi tehdä hyväkseni, lasteni ja perheeni hyväksi. Jo se, että hän pysähtyisi ja kysyisi, se auttaisi pitkälle – olisi minulle ihminen ihmiselle.

Todellisuus monessa AKV:n siipien suojassa olevassa perheessä on arjessa suoraan sanottuna selviytymistaistelua. Puhumattakaan, millaisen paineen lähestyvä joulu saa aikaan perheiden arkeen. Kaikki AKV perheet eivät todellakaan odota joulua riemulla, vaan usein kauhunsekaisin ja pelokkain tuntein. Monille heistä joulu aiheuttaa suurta ahdistusta, huolta ja murhetta. Häpeää siitä, että ei voi tarjota lapsilleen sitä jouluriemua ja – iloa mitä muissa perheissä on. Moni kokee suurta häpeä siitä, että ei pärjää itse ja omillaan, vaan joutuu nöyrtymään sekä pyytämään apua tarjotakseen lapsilleen edes sen joulupuuron, halvimmista mahdollisista puuroriiseistä ja lahjoituksena saadusta maitojauheesta tehtynä.

Usein sanotaan että: ”Leipomalla ja tekemällä itse, säästää paljon rahaa”. Vieraillessani Kuopion Annikan perheessä, tajusin että entäs jos sinulla ja perheelläsi ei ole YHTÄÄN MITÄÄN mistä leipoa? Tai jos vaikka onkin EU:n ruokajaosta saatuja jauhoja, ei ole hiivaa eikä muita raaka-aineita saati tarvikkeita. Ei sähkövatkainta eikä edes leivinpaperia. Suolaa kaapista onneksi löytyy, sämpylätaikinan ja kaikkien muidenkin ruokien maustamiseen. Muita mausteita ei sitten löydykään. Muita mausteita ei ole ollut vara ostaa, ei edes lihaliemikuutioita. Ja jos ei ole varaa leipoa, voinette varmaan kuvitella, onko varaa syödä joka päivä, hyvin ja terveellisesti?

Kun Kuopion Annikan perheen esittely julkaistiin AKV:n sivuilla, tartuin siihen koska tiesin olevani menossa paikkakunnalle marraskuun lopussa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi viemään avustustarvikkeita perille ja keräsinkin melkoisen kuorman avustustavaraa autooni. Mukanani oli Mäntsälän ruokaa, pakasteita AKV:n pakasteesta, oli avustustavaraa muutamalta lahjoittajalta ja sitten siivoilin innolla omia kaappejani vaatteista ja lakanoista, pyyhkeistä yms. Ostin kuivatavaraa ja vähän jo ennakoin joulun tuloa. Keräsin parhaani mukaan kaikkea sellaista mistä kerrottiin olevan puutetta; hygieniatarvikkeita, wc- ja talouspaperia sekä hammastahnaa ja puhdistusaineita. Ostin juustoa, kahvia, margariinia, voita sekä mietin, ilkeänkö viedä -50% punaisella tarralla merkittyjä leipiä. Vein kuitenkin, ja onneksi vein, sillä ne otettiin suurella ilolla ja äärettömällä kiitollisuudella vastaan. Oma ajatukseni oli, että noista kalleimmista elintarvikkeistahan sitä ihminen ensin karsii, kun taloudellinen tilanne on heikko.
Kuitenkin näky, minkä heidän kodissaan kohtasin, järkytti minut suuresti. Ei mitään jääkaapissa eikä pakastimessa, ei puhdistusainetta wc:n pesua varten, ei talvikenkiä (perheenäidillä vain yhdet ja ainoat kengät, Reinot, joilla mennään myös työharjoitteluun talvikelissä), eikä talvitakkia perheenäidillä eikä yhdellä tyttäristä. Takkeja heillä ei ole vieläkään. Lähdettyäni ajamaan kotiin jouduin pysähtymään huoltoaseman pihalle itkemään. Itkin sitä, miten huonosti asiat toisilla ovat – miten he ovat äärettömän kiitollisia pienestä ja jo siitä, että tulin käymään.

Nähtyäni Annikan perheen hädän toivon, että tänä jouluna voisimme jokainen olla, omien resurssiemme mukaan, ihmisenä ihmiselle. Meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta toimittaa avuntarvitsijoille aineellista apua, joten muistammehan että auttaa voi myös aineettomasti. Se on ihan yhtä arvokasta ja tärkeää.

Kiitoksen paikka

Haluan yrittää omalta osaltani kertoa kuinka olen ollut auttaja ja autettava ja autan omalla paikkakunnalla joka viikko hävikkiruoan jakamassa ja kohtaan paljon huonommassa osassa olevia ihmisiä kuin itse olen. Välillä en edes ajattele, että olisin köyhä, koska mielestäni oikeaa köyhyyttä ei mitata rahalla vaan rakkaudella, ja terveydellä, jota minulta kyllä puuttuu.
Olen ollut jo vuodesta 2011 pois työelämästä, kun sairastuin. Olen mennyt kuin vuoristorata ja välillä meinannut luovuttaa, välillä kuvitellut tehneeni ihmeparantumista. Totuus on, että minulla on paljon monia allergioita ,diabetes2  sekä astmaa. Fibromyalgia on seurana päivittäin. IMG_1207 (1).JPGSe on todella viheliäinen, ja niin kovin surullisen yleinen ja väheksyttävä lääkäripiireissä. Sanotaan vaan, että se on päätauti. Kyllä se pirskatti tuntuu vähäsen liian hyvin muuallakin kropassa. Kipujen kanssa oppii elämään ja näyttämään, ettei ole kipeä. Mitä se auttaa koko ajan valittaa ja vinkua. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti: voin vielä kävellä omilla jaloilla, en pitkiä matkoja, mutta kuitenkin.
Myös mieleni on viime aikoina mennyt matalaksi, kun olen ymmärtänyt, että ei nämä taida lähteä kulumallakaan. Näiden kanssa on vaan opittava elämään koko jäljellä oleva tämä elämä. Se olisikin hirmu helppoa, kun olisi yksin, mutta kun huollettavana on myös kolme ihanaa lastani, joista kaksi teini-iässä. Painivat kaiken maailman ongelmista. Natalia (ryhmän perustaja) aina jaksaa kysellä kuulumisia ja antaa ymmärtää, että on kiinnostunut minun jaksamisestani. Kun olen tottunut vain kuuntelemaan toisten murheita, on se lohduttavaa tietää, että jossain on minustakin kiinnostuneita ihmisiä. Toisaalta en aina kehtaa edes totuutta sanoa, hyvä jos itselle. Täytyy sanoa, että olen saanut lukuisia ihania ystäviä ja tuttavia auttajista, joita en kaikkia muista. Tahdon olla hirmu huono näissä kirjoituksissa, unohtelen ottaa kuvia ja lähettää niitä.
Täytyy sanoa, että olemme olleet jokaisesta avusta, niin pienestä kuin isosta, todella kiitollisia. On itketty ja naurettu, siis koettu varsinkin ilon tunteita. Olen saanut voimaa akv-enkeleiden kautta ja sain hankittua velkajärjestelyn. Suurin ongelma oli velkakierre sairaala-, lääkäriasema- ja hammaslääkärikuluissa. Minulla oli aikaisemmin oma talo, jonka möimne ja muutimme vuokralle. Eihän ne rahat kauan kestäneet, tiukoilla sairapäivärahoilla ollaan oltu. Asumiskulut on isot, mutta kaupungilla ei ole ollut osoittaa edullisempaa asuntoa. Kukaan ei tarjoa asuntoa, kun on luottohäiriömerkintä. Se vaikuttaa niin kaikkeen, onneksi olemme pystyneet ostamaan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa teidän auttajien avulla! Olemme saaneet myös pesuaineita ja muuta hygieniaa ja arjen iloja ja lomaelämyksiä.
heart-105729_960_720Yhdet juhlat ja joulukin on järjestetty ihan teidän auttajien avulla. Ilman teitä enkeleitä en tiedä olisiko minulla ollut voimia taistella itseäni kuntoutuksiin, mielenterveyspalveluihin ja huolehtia ennen kaikkea lapsistani, joilla ei ole muita kuin minä. Lasten isä ei edes tervehdi vastaantulevaa, vaikka on lapset haluttu ja toivottu. Lapsettomuusklinikalta asti on apua haettu, että ei mitään vahinkoja ole. Niin se elämä kuitenkin voi yllättää, että avioliitto, terveys ja talous menevät nurin kertarytinällä. Yhteiskuntaa ei paljon tämä kiinnosta. Onneksi teitä kiinnosti, sydämellä kiitän koko ryhmää! Niin suuria ihmeitä te saatte aikaan, että olisi päättäjät ihmeissän, jos tietäisivät, mitä ruohonjuuritasolla auttaminen tänä päivänä Suomessa on. Kiitos te kaikki tutut ja tuntemattomat auttajat! Olette kultaakin arvokkaampaa saaneet aikaan. Aurinkoa tulevaisuuteen ja voimaa , kiitos!

 

AKV auttaa monia lapsiperheitä

Viime aikoina on tehty tutkimuksia liittyen köyhyyteen ja erityisesti lapsiperheköyhyyteen. Aihe on hyvin akuutti ja ongelmat kodeissa todellisia. Me AKV:ssa tiedämme tämän, koska toimimme ihan ruohonjuuritasolla käymällä perheissä. Pyrimme auttamaan pitkäkestoisesti kaikkein huono-osaisimpia. Joskus riittää vähempikin apu. Varhainen puuttuminen on ehdottoman tehokas keino mm. syrjäytymisen ehkäisyssä. IMG_1326Lapset ja nuoret ansaitsevat hyvän ja turvallisen elämän. He ovat tulevaisuuden aikuisia ja työntekijöitä. Niin kauan kuin ihmiset näkevät suorastaan nälkää, tarvitaan auttajia.

 

”Yhteys perheen pitkäkestoisten taloudellisten vaikeuksien ja lapsilla ilmenevien myöhempien ongelmien välillä on ollut jo aiemmin tutkijoiden tiedossa. Uutena asiana on ilmennyt yhteys perheen talousongelmien ja kaikkein nuorimmaisten lasten erityisen haavoittuvuuden välillä.” https://thl.fi/fi/-/vauvaikaisen-perheen-koyhyys-vaarantaa-nuoruuden

”Vähävaraisten perheiden lapsista lähes neljäsosa, 24,2 %, arvioi taloudellisten tekijöiden vaikuttaneen heidän mahdollisuuksiinsa käydä koulua. 13 % vastaajista myös tiesi koulustaan jonkun, jota on kiusattu siksi, ettei kiusatulla ole ollut varaa koulutarvikkeisiin. Jopa 40 % vastanneista kertoi koulussa jotakuta kiusatun siksi, ettei tällä ollut varaa teknisiin laitteisiin.” https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/lapsen-aani-kysely-lahes-70-vahavaraisten-perheiden-lapsista-kertoi-joutuneensa-kiusatuksi/

Yksinhuoltajuus, sairaudet, työkyvyttömyys ja työttömyys ovat syitä perheiden kokemaan valtavaan ahdinkoon. Usein köyhyys periytyy ja kulkee sukupolvelta toiselle. Suomessa on maksuton perus- ja toisen asteen koulutus, mutta sekä ammattioppilaitoksissa, että lukioissa joutuu hankkimaan monenlaisia oppimateriaaleja. Osan urahaaveet ja peruskoulun jälkeinen opiskelu jäävät köyhyyden vuoksi. Myös harrastaminen on haastavaa, kun yhtään ylimääräistä rahaa ei ole! Toki maksutontakin toimintaa löytyy, mutta harvoin selviää ihan ilman rahaa.

Autetaan Kun Voidaan -ryhmä pyrkii monimuotoiseen ja kestävään auttamiseen kunkin perheen tarpeet huomioiden. Sinulla on mahdollisuus auttaa lähettämällä esim. eri liikkeiden lahjakortteja, ehjiä ja hyviä vaatteita, urheiluvälineitä tai kenties jopa käytetty, toimiva älypuhelin tai tabletlaite. IMG_1839.JPGVerkkokauppojen ruokatilaukset ovat myös käteviä. Suurin pula perheissä on aina ruuasta, mutta muutakin apua tarvitaan.

Kun haluat ja voit auttaa , niin ota yhteyttä laittamalla viestiä akvauttaa@gmail.com.  Pienelläkin avulla lahjoitat iloa ja hyvää mieltä jollekin lapselle tai nuorelle ja olet mukana estämässä syrjäytymistä!

Lisää materiaalia ja tietoa perheistä löydät fb-ryhmästämme https://www.facebook.com/groups/697490283698810/

41851519_10215478318264301_6808548085090746368_n.jpg

Päivi Kujanpää

akv-ylläpito, viestintä

Ihmeitä tapahtuu

AutetaanKunVoidaan- ryhmä löysi meidät pelastettavaksi siten, että tarjosin ensin itse apua. Ryhmän taustahenkilöt Natalia ja Mari jotenkin kuitenkin tajusivat että meillä on itselläkin hätä. Heillä on uskomaton kyky löytää äärimmäisessä hädässä olevia perheitä . Nimenomaan LÖYTÄÄ. Vaikka olemme niin köyhiä, että dyykkaamme lähes kaiken ruuan roskiksista ja kotimme lämpötila talvella lähentelee 10 astetta, niin en siltikään ollut tajunnut, saati kehdannut pyytää apua. Sitä kun on niin tottunut totaaliseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen, kodin ahdistavaan ilmapiiriin, jatkuvaan murehtimiseen ja myös pelkoon monesta asiasta.

Alussa perheemme tilannetta selvitettiin tosi tarkkaan, eikä tämä prosessi tuntunut nöyryyttävältä, vaan päin vastoin itkin onnesta kun joku kysyi ”miten sinä voit”. Asioiden läpikäyminen yksin ei olisi ikinä onnistunut. Tämä oli pakko tehdä ennen, kun yhdessä teimme toimintasuunnitelman miten meidän perhe saadaan jaloilleen. Kävimme läpi suurinpiirtein koko elämämme ja mietimme yhdessä mitä minkäkin asian suhteen voisi tehdä. Näiden keskustelujen jälkeen ymmärrän, mitä Nata ja muut tarkoittavat kertoessaan siitä miten huolella AKV valitsee autettavat. cat-323262_960_720 Auttaminen on niin  kokonaisvaltaista, että jopa kissat huomioitiin.   ”Siipien suojassa olo” tarkoittaa sitä, että hymyilet, ahdistus helpottaa, etkä koko ajan pelkää kaikkea kuten sitä, että sähköt taas katkeavat. Usko, toivo, rakkaus ja rohkeus Natan sanoja lainaten. Tätä kaikkea me saimme ja saamme teiltä ihmeellisiltä enkeleiltä!

Aluksi kaikki tuntui aivan epätodelliselta. Meiltä kysyttiin mitä tarvitsemme ja kerroin että ruokaa, kynttilöitä ja paristoja. No ei antanut Nata periksi ja kävimme huone huoneelta, kaappi kaapilta läpi mitä kaikkea me oikeasti tarvitsisimme. Oemme olleet niin kauan köyhiä, etten osannut edes ajatella, että minulla voisi olla kaksi neuletta tai hattua tai, että kaapissa olisi jotain ihan kaupasta ostettua ruokaa.

En millään kehdannut tehdä listaa ja jopa kertoa unelmieni kauppalistasta. Tai, että voisimme toivoa asioita, joista on vain haaveiltu. Mm. kasvorasva, monivitaaminia ja kun Nata pakotti kertomaan lempinamin, niin saimme vielä jopa salmiakkeja heti ekassa avustuspaketissa. Uksomatonta! Tämä antoi henkisesti jo niin paljon voimia, että tuntuu kun olisimme tyttäreni kansa heränneet henkiin. Lista tehtiin ja jännityksellä odotettiin löytyykö meille lahjoituksia, listahan piti sisällään kaikenlaista ruuasta peittoihin ja vaatteisiin. Jännitimme kovasti avustuslastin tuloa Helsingistä. Se oli kulkenut monen kodin kautta ja auto oli niin täpötäynnä apua ja rakkautta, että menimme tytön kanssa lähes shokkiin. Sitä ei voinut uskoa todeksi! Kannoimme kasseja kymmenittäin sisälle. Lapsi ei ollut ikinä nähnyt niin paljoa ruokaa kerralla.

sheets-72155_960_720Tyttären ilo oli niin mahtavaa katseltavaa. Kuormasta löytyi paljon sellaista mihin ei ole vuosiin ollut varaa: pähkinöitä, ihania oliiveja, vitamiineja, kaakaota, avokadoja, oliiviöljyä. Jokainen makaronipussi, hiutalepaketti ja appelsiini otettiin suurella kiitollisuudella vastaan. Kuormasta löytyi myös aivan tuliteriä villasukkia, tyttären kauan toivoma untuvapeitto, vaatteita, pyyhkeitä, hygieniatuotteita ja myös lemmikkejä oli muistettu️.

Meillä laskee talvella lämpötila lähemmäs kymmentä astetta ja oli ihan mieletöntä saada paksuja peittoja ja lämpimiä vaatteita, joita voimme pukea päälle. Paksuja hattuja ja pipoja tarvitaan talvella, ettei pää jäädy yöllä.

Lahjakortteja ruokakauppaan oli myös mukana ja tavaraa kirppiksellä myytäväksi.
Ruokakaappia piti käydä ihan moneen kertaan availemassa ja ihailemassa, kun se ei koskaan ole ollut niin täysi. Ette usko miten paljon helpompi on hengittää, kun tietää, että ainakin tytölle on ravitsevaa ruokaa. Tämän lahjoitusruuan merkitys on todella suuri, koska säästyneillä rahoilla maksetaan laskuja, jotka muuten jäisivät rästiin. Esimerkiksi bussilippua, että pääsee töihin ja kouluun ei muuten voitaisi ostaa. Eikä edes kirppikseltä vaatteita.

Kun tämä massiivinen avustuskuorma oli saatu kotiin, ei apu päättynyt siihen, vaan posti toi paketteja, joista löytyi ruokaa, kodintarvikkeita ja lahjakortteja, leffaliput ja lahjakortti Heselle, lahjakortti koulukirjoihin kirjakauppaan. Aivan upeaa välittämistä ja pyyteetöntä auttamista! Helpotuksen tunne on ollut valtaisa, kun ruokaa on kaapissa, hammastahnaa tuubissa. Aamusta iltaan on AKV ollut nyt mukana meillä aamupuurosta iltapalaan.

Meille on tärkeää, että tytär saa käydä haluamaansa koulua ja on ollut erityisen hienoa huomata kuinka upeasti moni on ajatellut lukiolaista. Hän on kyllä tottunut tähän niukkuuteen, mutta lukio on tuonut meille lisää sellaisia kuluja, joista on ollut haastetta selviytyä. Koulu sujuu kiitettävästi vastoinkäymisistä huolimatta!

Vieläkään ei AKV ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan pitävät meitä silmällä ja tarvittaessa voidaan apua vielä huudella. Helpotuksen ja kiitollisuuden tunne on suuri! Olemme saaneet uutta puhtia ja voimaantuneet tästä niin. että juuri nyt ei enää pelota huominen niin paljoa, mieli on levollisempi ja toiveikas.

Tyttäreni oli moneen kertaan huolissaan, että meille apua lähettänyt auttaja sattaa olla nälissään tms. Puhuimme siitä, mitä ”AKV:n siipien suojassa olo” tarkoittaa. 44848474_346258709280236_812757616567517184_nSe tarkoittaa sitä, että hymyilet, ahdistus helpottaa, etkä koko ajan pelkää. Se merkitsee sitä, että uskot ja näet hyvyyttä ympärilläsi. Et enää pelkää kaikkea koko aikaa.

Tällainen apu suoraan ihmiseltä ihmiselle on upeaa sekä autettavalle, että auttajalle. Kaikki dokumentoidaan ja raportoidaan niin, että näet missä apusi menee, ja jos et näe,  voit aina kysyä ja tarkistaa. Käytetty hyväkuntoinen tavara, ruokakaupan lahjakortti, teinille vaikka ne leffaliput, postikortti yksinäiselle, joulukalenterit perheiden pienimmille. Mikään apu ei ole liian pientä! Olemme itse nyt tämän myllytyksen ja kokonaisvaltaisen tehokkaan avun jälkeen liikuttuneita, äärettömän kiitollisia ja onnellisia, melkein kun uudesti syntyneitä!

44843881_339849013257389_7247454847518113792_nTe tulitte viime hetkellä meidän tueksi, tueksi joka oli ja on jotain sellaista, ettei pysty kuvailemaan. Onnenkyyneleitä väännän koko ajan, kun tätä kaikkea mietin. Nöyrimmät kiitokset teille kaikille! Sen uskallan sanoa, että kun autat AKV:n kautta, niin ryhmän vetäjät tekevät tosi paljon näkymätöntä työtä ja me ketkä pääsemme siipienne suojaan, niin meitä ei todellakaan ”auteta avuttomiksi”. Päinvastoin!

Usko, toivo, rakkaus ja rohkeus Natan sanoja lainaten. Tätä kaikkea me saimme ja saamme teiltä ihmeellisiltä enkeleiltä!

Terveisin Tiinakaisa ja tytär ❤

Näin syntyi AKV

ONNETTOMUUS MUUTTI ELÄMÄNI

Yhdeksän vuotta sitten jouduin työtapaturmaan. Se muutti lähes kaiken elämässäni. Terveys, työura, tulevaisuudensuunnitelmat, harrastukset ja jopa osa ystävyyssuhteista meni uusiksi. Yhtäkkiä itsestäänselvyytenä pitämäni asiat musertuivat. Onneksi minulla oli ympärilläni uskoa, toivoa ja rakkautta antava ja vastaanottava perhe ja läheisverkosto.
Lukuisten hoitovirheiden johdosta vammauduin pysyvästi. Jouduin ja joudun edelleen kamppailemaan 24/7 hyvin vaikean ja edelleen leviävän CRPS- kipuoireyhtymän kanssa. Kysymyksessä on huonosti tunnettu neurologinen keskushermostokipusairaus, joka aiheuttaa erittäin voimakasta kipua ja suuren määrän muita ongelmia. Olen tänä päivänä, vain 39-vuotiaana vakavasti vammainen, toisten avusta riippuvainen nainen. Onnellinen nainen.
Turvallinen elämäni hyvinvointikuplassa oli tullut päätökseen. Sairauteni myötä näin ympärilläni monia yhteiskunnan huolenpidon ulkopuolelle jätettyjä ihmisiä, heitä, joita monet muut eivät halunneet nähdä. Uskoni siihen, että ”sossu maksaa”/ ”kela-maksaa”/ ”joku maksaa” hiipui. Ajatus siitä, ettei Suomessa kukaan ilman ruokaa ja lääkkeitä elä mureni nopeasti. Liian moni kääntää katseensa toisaalle, koska niin on itselle helpointa.

NÄISTÄ LÄHTÖKOHDISTA SYNTYI AKV

Olin onnettomuuden jälkeisinä kivuntäytteisinä vuosina monesti ahdistunut, turhautunut ja järkyttynyt. Minulla oli kaikin tavoin paha olo. Ei vain omasta puolestani, vaan lisäksi sairaiden ja suureen ahdinkoon ajautuneiden ystävieni puolesta. Yritin auttaa minkä pystyin, mutta eipä minun tuloillani kovin montaa perhettä elätetä. Ei varsinkaan silloin, jos vaatteiden, ruoan ja lääkkeiden lisäksi kodista puuttuvat myös ihan perusasiat kuten pääosin huonekalut, taloustavarat ja vuodevaatteet.
12512823_10156382194980484_3420714748992564013_nKivut invalidisoivat minut niin totaalisesti, että elin pääasiassa kissani ja kipujeni kanssa. Olisinpa tuolloin tiennyt, miten hienon suunnan elämäni pian saa AKVn- Autetaan kun voidaan- ryhmän myötä!
Yritin auttaa hädässä olevia ihmisiä netissä mm. SPR:n, Unicefin ja Naisten Pankin kautta. Suomessa asuvia auttaessani tulin moneen kertaan ikävästi hyväksikäytetyksi. Olin aivan liian sinisilmäinen. Halusin silloin ja haluaisin yhä uskoa kaikesta ja kaikista hyvää.Vuodet ovat kuitenkin opettaneet paljon kantapään kautta.
Sitten tapahtui jotain sellaista, mistä en ikinä edes osannut unelmoida. Auttaakseni tuntemiani ahdingossa eläviä perheitä, ostin ja keräsin eri paikoista vanhempieni kotiin suuria määriä vaatteita, jalkineita ja ruokatavaraa. Vanhempieni koti oli totaalisen tavarapaljouden vallassa. Paloheinä-, Pakila,-Torpparinmäki-kirppisryhmien olemassaolo ja niiden mahtavat jäsenet johtivat AKV:n syntyyn.
44986456_2154379631448057_3988636647762690048_nItse en pysty tekemään mitään fyysistä työtä, en edes käyttämään kynää. Yksikään sukka tai takki ei lentänyt itsestään Helsingistä Lappeenrantaan tms. Lukuisia paketteja, lähemmäs sata autokuormaa täynnä kriisiapua perheille lähti jo ensimmäisen toimintavuodelta aikana eri puolille Suomea! Rakkaat vanhempani avasivat kotinsa ja myös sydämensä auttamistyölle ja tuon ajankohdan jälkeen uskallan sanoa, että tuhansittain vaatteita sekä monenlaista tavaraa ja tuotetta on kulkenut vuosittain heidän kotinsa kautta.  Siinä kaiken tavarapaljouden (ja ahdistuksen) keskellä mumisin itsekseni ”autetaan kun voidaan”. Seuraavaksi perustin Facebookiin ”Autetaan kun voidaan-ryhmän”. En vieläkään ymmärrä, miten sen onnistuin tekemään, sillä en pysty käyttämään edes läppäriä, mutta rikkinäisen tabletin kautta löysin toiminnon ”luo ryhmä”. https://www.facebook.com/groups/697490283698810/

AKV TÄNÄÄN

AKV on toiminut jo neljä vuotta. Jäsenmäärämme on yli 2000 ja uusia liittymispyyntöjä tulee jatkuvasti. Haasteena on jäsenten aktivoiminen auttamaan, eikä vaan seuramaan muiden auttamistyötä ja perheiden raskasta, mutta AKV:n myötä usein nopeastikin helpottavaa elämää. Tapoja auttaa on aivan yhtä monia kuin meitä auttajiakin! Mikään aineellinen tai aineeton apu ei ole liian vähäistä. Kaikkia tarvitaan, jotta pystymme auttamaan ahdingossa olevia ihmisiä kokonaisvaltaisella tavalla.
Ryhmän tavoitteena on aina kokonaisvaltainen, suunnitelmallinen auttaminen. Ketään ei kuitenkaan passivoida kotiin, vaan päinvastoin pyritään löytämään kaikille sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Pyrimme ennaltaehkäisemään syrjäytymistä, kannustamaan opinnoissa ja harrastuksissa. Moni lapsi ja nuori saa kauttamme eri tavoin apua ja voimme osaltamme vähentää mm. pukeutumiseen liittyvää kiusaamista.
44808423_480371125814862_8164557947217641472_nPerheiden löytäminen on yksi oleellisimmista ”näkymättömistä” paljon aikaa ja voimavaroja vievistä töistä.  Vuodet ovat opettaneet, että ne suurimmassa hädässä olevat, ehkä jopa toivonsa menettäneet ihmiset, eivät jaksa enää edes etsiä apua. Valtaosassa perheistä, joita AKV auttaa, kärsitään vakavista sairauksista tai muista syistä aiheutuneesta ahdingosta. Ruuasta ja perushygieniatuotteista on jatkuva pula. Pieneltä tuntuva apu voi olla merkittävä asia avunsaajalle.
Olipa kyse ns. kriisiperheistä, jonka tilanne on elämän kaikilla osa-alueilla äärettömän raskas, tai perheistä, joita pääsemme auttamaan ennaltaehkäisevästi, niin kaikkia autamme auttamaan itseään. Neuvomme, tuemme, kannattelemme, olemme rinnalla ilon ja surun hetkillä. Saamme viikottain liikuttavia kiitoskirjeitä siitä, miten ehkä ensimmäsitä kertaa ikinä perhe tai yksinelävä kokee olevansa turvassa, ”AKV:n siipien suojassa”

”Kohtele muita siten kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”

Jokainen autettava on meille yhä arvokas. Koen suurta kiitollisuutta siitä, että nämä ehkä jo useammassa sukupolvessa ahdingossa elävät, usein hyvin sairaat ja yksinäiset ihmiset ottavat meidät niin avosylin vastaan. Olemme mukana velkaneuvonnassa, lääkärikäynneillä, tukena pitämässä kädestä kiinni, kun elämä hiipuu. Tavoite on aina sama: perheeseen tutustuttaessa ja avustustoimenpiteitä mietittäessä tehdään suunnitelma perheen kanssa siitä miltä elämä näyttäisi esim. vuoden päästä. Kyllä meistä aika moni itkee siinä vaiheessa, kun entinen autettava kysyy, saisiko tulla mukaan auttamaan.

Ryhmämme toimii ilman välikäsiä ts. apu menee auttajalta suoraan autettavalle. Toiminta on täysin läpinäkyvää. 14046028_10157265606795484_1589709569686393042_nKun auttaja lähettää esim. ruokakaupan lahjakortin varustettuna omilla yhteystiedoillaan, hän saa halutessaan kuvan ostetuista tuotteista ja myös kuitista. Teemme myös mahdollisuuksien mukaan ja salassapitosäädökset huomioiden tiivistä yhteistyötä ns. virallisten toimijoiden kanssa (mm. lastensuojelu, koulujen kuraattorit, diakonit, stipendisäätiöt ja vammaispalvelut).
Toimimme valtakunnallisesti, joskin pääosa autettavista asuu Etelä-Suomessa. Kunnioitamme perheiden yksityisyyttä, emmekä koskaan kerro asioita, joista ei erikseen ole perheen kanssa sovittu. Lisäksi kaikki perheet saavat ns. AKV-nimen ja heidät esitellään siten, ettei perhettä tunnistettaisi. Parhaimmillaan jopa yli kaksisataa ihmistä eri puolilla Suomea saa kuukauden aikana meiltä apua. Osaa autetaan pidemmän aikaa, osaa kertaluonteisesti.
blogiin.jpg
Auttamistyön kautta olen saanut tutustua lukuisiin ihaniin ihmisiin. Olen saanut aivan uuden perspektiivin katsoa maailmaa. Minulla oli vuonna 2010 uskoa, toivoa ja rakkautta. Nyt minulla on näiden lisäksi myös rohkeutta. Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka olette tavalla tai toisella olleet mukana tekemässä unelmastani totta. Erityiskiitokset vanhemmilleni, sillä ilman heitä ei olisi minua eikä AKV:ta!
Toivotan uudet auttajat lämpimästi mukaan AKV:n toimintaan ja rohkaisen teitä avaamaan silmänne ja näkemään ihmisiä, joita AKV voisi auttaa!
                                                Helsingissä lokakuussa 2018
33152762_10160397209485484_7161758653551214592_n (1).jpg                                                    Natalia Kral-Leszczynski
                                                          AKV:n perustaja