Eka joulu yypeenä

Jouluinen tervehdys täältä Oulusta!

Halusin kirjoittaa omalta osaltani vielä vuoden viimeisen postauksen ja kiittää teitä auttajia, ihan jokaista. Aloittaessani AKV-hommat täällä Oulussa kriisiperheitä oli vain yksi, mutta luku kasvoi nopeasti. Kaikista perheistä ei ole vielä omaa postausta, mutta ilokseni voin todeta, että olemme yhdessä onnistuneet järjestämään joulun jokaiselle perheelle. Postauksia näistä uusista perheistä on tulossa heti ensi vuoden puolella, joten pysykäähän kuulolla! Nyt kuitenkin keskitymme ohjaamaan viimeisetkin jouluavut perille ja sen jälkeen rauhoitumme itsekin joulun viettoon.

48393438_2128850760505114_8823310771128631296_n

Uutena ylläpitäjänä alkuun minua hieman jännitti, mutta jännitys vaihtui nopeasti kiitollisuuteen. Kiitollisuuteen siitä, että saan olla mukana näin hienossa toiminnassa näin hienojen ihmisten kanssa. Olen tavannut autettavien perheiden lisäksi myös teitä auttajia ja saanut paljon uusia ystäviä lyhyessä ajassa. On ollut myös erityisen hienoa huomata, miten eri yritykset ovat lähteneet innokkaasti mukaan yhteistyöhön ja tuomaan joulua meidän AKV-perheille.

Kuluneen syksyn aikana saimme toteutettua ensimmäisen ”oman” perheeni, eli Aulin perheen ”mahdottomista” unelmista ihan jokaisen. Tästä iso kiitos sekä teille auttajille, että mukaan lähteneille yrityksille. Myös Muhokselle kulkeutui mahtava määrä apua teidän ihanien auttajien ansiosta. Lisäksi kulisseissa on tehty koko ajan valtavasti töitä, jotta apua on saatu ohjattua muille sitä tarvitseville. Jouluaatoksi minulla on takataskussa vielä muutama ihana yllätys meidän Oulun perheille! Toimitan jouluiloa perheille ensi viikon aikana, mutta sen jälkeen onkin jo aika pakata laukut ja suunnata jouluksi kotiin vanhempieni luokse Vaasaan. Toivon, että joulumieli ja -rauha löytävät teidän jokaisen luokse tänä jouluna. Toivon myös, että jokainen teistä muistaa ladata riittävästi akkuja pyhien aikana ja syödä enemmän kuin tarpeeksi toinen toistaan maukkaampia jouluruokia! Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että saatte viettää joulunne rakkaiden ihmisten ympäröimänä paikassa, joka tuntuu teille kodilta.

Rauhallista joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2019 ❤

Julia Riihiluoma

46349075_10218247437807026_4955603690703552512_n

Apua liikkeellä!

 

Keskiviikkona 19.12. ehtii vielä postittamaan jouluksi lahjakortin. Mikäli haluat olla mukana, niin laita viestiä akvauttaa@gmail.com ja saat osoitteen paluupostissa. 

pexels-photo-188971.jpg

Hyvän mielen joulupostia viime vuodelta

J​oulukampan​jamme ​oli aivan huikea menestys ja kaikki ​​ perheet​, joita autoimme, ​saivat oikean, kunnon joulun. Mikä parasta, vanhemmat ja lapsetkin​ ​saivat olla ainakin hetken ilman huolta joulunajan ruoan riittävyydestä. 7.jpgMonet teistä​ auttajista​ lähettivät perheille​ ruokalahjakorttien lisäksi​ myös lahjoja​. Lahjoista ja lahjakorteista on perheissä iloa vielä pitkään​! Ruokaa tarvitaan myös pyhien jälkeen.​ Mahtavasti välittynyt huolenpidon ja lähimmäisenrakkauden tunne säilyy perheiden sydämissä ja mielissä hyvinä muistoina varmasti lopun ikää. ​Jokainen auttaja kokee varmasti myös hyvää mieltä​ ❤
​Tässä perheiltä tulleita viestejä vuonna 2017:​
4

”Haluamme kiittää kaikkia meidän perhettä auttaneita! Sairastuin juuri ​j​ouluksi joten te teitte meille oikeasti ​j​oulun! Kaikki on hyvin nyt. Kiitollisempi en voisi oll​a. O​nneksi lähimmäisen rakkautta iitos avusta vuonna 2017, kiitos.


” On asioita joita kuunnellaan korvilla.
On asioita joita kuunnellaan silmillä.
Ja on avielä löytyy! Nöyrin ksioita, joita kuulee vain sydämellä, myötäelämisellä. Lämmin kiitos avustasi!”


”Ihania yllätyksiä putkahtelee postista​.​ Kiitokset kaikille, kyllä olette kaikki ihania ihmisiä​!​


”En voi oikeasti sanoin kuvailla tätä tunnetta. Itku tuli, siis hyvästä. Itketään täällä miehen kanssa kilpaa.Taas oli ajateltu kaikkea​ ihan ​kun olisi​tte​ ajatustenlukij​oita. ​ Kuin näkisi joku minun pään sisään ja mietti​si​ kaikki valmiiksi. Ruuat mietitty tarkkaan mitä niistä tehdään ja pesuaineita, lapset löysi karkkia. Ou jee sanoi nuorin poika. Tuli paljon paljon ruokaa, sanoi pikku neiti. Itse pyyhin kyyneleitä.”


”Ihanaa. Kiitokset. christmas-3027132_960_720.jpgTää on jotain mitä ei voi taas sanoa. Mä en ymmärrä miten ihmiset on niin ihania ja auttavaisia. Nuorin jätkäkin totesi ”Äiti sit ku mä oon rikas, niin mä annan jollekkin sit ruokaa!” Kyllä huomaa​,​ että pojatkin on tajunnut ja nähnyt miten ihania ihmiset on. ”


”En tiedä mitä enään sanoisin. En osaa kuvailla tätä tunnetta. Sydän hytkyää ja kyyneleet valuu silmäkulmassa. Ilosta ja siitä rakkaudesta, siitä kaikesta ilosta mitä olemme saaneet. Olette korvaamattoman ihania ihmisiä kaikki. Kumpa voisin rutistaa kaikkia.”


”Ei pojilla koskaan ole ollut niin hienoja kypäriä. Poikien vanha pieni kypärä mahtuikin hyvin neidin päähän paksun hatun kanssa joten vanhakin kypärä meni hyötykäyttöön. Ja neiti iloinen kun sai oman kypärän. Pojat viihtyy tosi hyvin itsekseen jäällä ja nyt kun fudis ja sähly on joulutauolla​,​ niin saa olla jäällä vaikka joka päivä. Ja on se hienoa​,​ että on ihan uudet kypärät. Ja päät pysyy ehjänä.”9”Isä soitti juuri. On saanut lahjakortteja ja vähän sekaisin oli niistä… tietenkin! Itkua oli vääntänyt niiden kanssa.​”​


”Isä haluaa kovasti kiittää näiden kirjeiden lähettäjiä. Hän ilahtui myös lahjakortista kovasti! ​H​än on ihan ihmeissään tuolla kotonaan nyt! Sen kuulin äänestään, kun se hieman sortui.​”​


”Nyt kävin lahjakorttiostoksilla. Jääkaappi ei ikinä ole ollut näin täysi. Tää on jotain mitä en itsekään osaa sanoiksi pistää. Valmiita laatikoita jouduin ostamaan. Nyt olen itse niin huonossa kunnossa​,​ että sairaalassa piti käydä kun yski​n​ jo verta. Mutta kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta täällä saadaan JOULURUOKAA.​ ​Lapset ei malta odottaa huomiseen enään. Kovasti yrittää etsiä lahjakätköjä​,​ mutta onneksi äiti on niin hyvä piilottelemaan​,​ että ei varmasti löydy. Kaikesta ruoka​-​avusta ja kaikesta mitä olemme saaneet olemme erittäin kiitollisia. Vaikka tämä äiti onkin lähes sänkypotilaana niin joulumieli tulee kun katsoo lasten iloa ja riemua. Joulukuusikin saatiin lahjoituksena paikalliselta kasvattajalta​.  Haluamme toivottaa kaikille rakkaille auttajille ja kaikille ihanille teille Akv: n väelle, ​oikeen ihanaa ja rauhallista joulua. Ilman teitä, ei meillä olisi ollut joulua​!”​
2

Natalian natinaa

​Istun tässä sohvalla oma rakas Pirkko-kissa kainalossa​. ​Päällä pehmoiset kotivaatteet, sauna lämpiää ja uunissa valmistuu mantelikala, perunat on jo kypsiä. Viikko on ollut raskas, mutta myös todella opettavainen. Hyvä muistutus siitä, että elämä on hauras. Jokainen päivä on lahja. Apua on liikkunut todella paljon ja kriisiperheet ovat kaikki saaneet edes jotain apua. Huomenna saavat kolme sisarusta Nummelassa juhlia yhteisiä synttäreitä meidän ansiosta. Silti mielessä pyörii ajatuksia, joita en saa pois mielestä. Kovista kivuista huolimatta ajattelin, että ​kerron esimerkkejä meidän toiminnastamme:​
”Onko sinulla nälkä? Käy hakemassa jotain jääkaapista tai keitä annos puuroa”? Pöydällä on omenia​,​ kivasti on nyt vaihtoehtoja mitä syödä, kun AKV:n auttaja toi maitoa, juustoa ja omppuja, eik​ö​ ole ihana juttu”

Tai ehkä jopa näin ”hei jee, pizzat tuli​.​ Hakekaa limut jääkaapista ja tuokaa ne uudet fleecehuovat sohvalle. Aletaan pelata pleikkaa yhdessä. Keittiöstä voi tuoda namikipot myös, onhan nyt perjantai”

Näin puhutaan monissa perheissä juuri nytkin perjantai-iltana. Saunassa on käyty ja pehmoiset kotivaatteet on puettu päälle. Alkaa kiva leffa ja popcornipussi odottaa mikrossa herkuttelijoita​.​ Tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme on silti kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden olohuoneessa ei ole tv:tä saati playstationia. Ehkä sohvakin on myyty, jotta sähköt ei olisi katkenneet. Näissä perheissä tunnelma on kaikkea muuta kun rentoutunut​.​

En haluaisi edes esimerkinomaisesti kertoa siitä, millaista keskutelua tälläkin hetkellä todennäköisesti käydään perheissämme mm. Varkaudessa, Vihdissä ja Oulussa. ​L​apset on vihaisia, kun eivät ”ikinä pääse mihinkään”, tai kun ei voi mennä ulos, koska ainoat housut on pesussa ja takin vetskari rikki. Eikä ole fillaria, millä pääsisi kaverien luo eikä toisaalta euroa, jolla voisi ostaa limun nuorisotalon kahvilasta. Talvitakkiakaan ei ole. Yh-äidin kivut on sietämättömiä, koska lääkkeisiin ei ole varaa. Voimat on loppu ja ADHD​-​lapsi heittää loputkin näkkileivät seinään ja näin olleen ei ole enää edes sitä. Onneksi on meidän lähettämää leipää pakkasessa ja jauhoja, joista voi leipoa leipää, jos vaan jostain löytyy pullo tai pari, jotka voi kaupassa vaihtaa hiivaksi.

Moni ihmettelee, minä mukaan​ ​lukie​n, että oikeastiko Suomessa on​ vielä​ perheitä, joissa mennään nälkäisenä nukkumaan? ​Perheitä m​issä odotetaan maana​n​tai​t​a, koska sillon saa kouluruokaa​.​ ​T​ai ​on ​ihmisä, jotka kärsivät vak​a​vista puutostaudeista ravintoköyhän ruuan vuoksi? Eikö Kela tai sossu tai joku auta? Tai diakonit? Nähtyäni satoja Kelan mielivaltaisesti hylkäämiä toimeentulotukipäätöksiä, vakuutusyhtiöiden ja vakuutusoikeuden täysin perustelemattoman kielteisiä päätöksiä (ajatelkaa, että vakuutuslääkärien valasta on poistettu kohta ”vannon kunnian ja omantunnon kautta​​)​,​ isien julmuutta mm. elatusmaksujen suhteen​,​ en enää ylläty mistään. Näitä porsaanreikiä on aivan liikaa!​ ​Elämäni lintukodossa poksahti ja hyvä niin​.​

Nyt voimme YHDESSÄ tehdä suuria tekoja ja kirjaimellisti jopa pelastaa perheitä useammassa sukupolvessa. 9.2.2010 tapahtunut työtapaturmani on elämäni parhaita asioita. Ihmisten, jotka näkevät kipuni ja sen, miten raskasta minu​n​ on myöntää​,​ että oikeasti olen vammainen, sairauteni etenevät ja tarvitsen avustajaa lähes kaikkeen elämässäni​,​ eivät aina meinaa uskoa tätä. Mutta ​oikeasti se​,​ että saan elää #elämäonlahja #elämäonjuhla on jo syy suureen onneen! Vaikka se mitä voin tehdä​,​ on hyvin hyvin rajoittunutta, niin YHDESSÄ teidän kanssa saan elää unelmaani todeksi. Rajoitteet on vaan haasteita ja haasteet on tehty voitettaviksi. Ja hei, niin ne voitetaankin jokaikinen päivä uudelleen kun #autetaankunvoidaan​.​

Löydämme viikottain, välillä jopa päivittäin ihmis​i​ä, jotka ​voivat niin huonosti,​ etteivät he enää jaksa edes silmiin katsoa. Lohduttomuus mikä kodeissa vallitsee….sitä on vaikea kuvailla. Sillon kyllä unohtaa omat murheet ja menot ja tavalla tai toisell​a​ järjestää edes lapsille maitoa, leipää, juustoa ja banaaneja​.​ Näissä kodeissa tarvittaisiin KOKONAISVALTAISTA, jokaisen perheenjäsenen huomioivaa apua​, yhdessä ​yhteiskunnan tukiverkkojen kanssa.​ ​Me olemme usein se ”pelastus”, ruokimme kirjaimellisesti vatsaa ja mieltä​, valamme uskoa, toivo​a​ ja rakkautta! Helppoa se ei ole, ei todellakaan!

Minun kohdalla​ni​ voimana on oma usko, toivo, rakkaus ja rohkeus! Minä uskon, minä toivon, minä rakastan ja minua rakastetaan. Tämän kaiken ansiosta olen rohkea! Heikko ja hauras, ei lainkaan niin vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu Nata kun moni luulee. Mutta rohkea olen! Taistelen nyt ja hamaan loppuun asti hädässä olevien puolesta. Yritän muistaa myös itseni ja vakavien terveysongelmien mm. CRPS-sairauden aiheuttamien sietämättömi​e​n kipujen, neurologisten ongelmien aiheuttamat rajoitteet. Sen​,​ etten pysty alkuunkaan siihen mihin terve Nata pystyi. M​utta​ terve Nata ​e​i nähnyt tätä hätää Suomessa! Hän näki hädän ulkomailla ja auttoi aktiivisesti mm. Unicefin ja Naisten pankin kautta.
Mutta oikeasti​ ​monen meistä sairaista ja terveistäkin kohdalla auttaminen on terapiaa! Sitä​ ​paitsi kuka nyt on terve ja millä mittarilla? ​Auttaminen ​antaa mm.merkitystä ja sisältöä sekä perspektiiviä omaan elämään. Sehän on monessa tutkimuksessakin todettu, että vapaehtoistyötä ja tavalla tai toisella auttamista tekevät ihmisen ovat onnellisempi kuin itse​e​nsä käpertyneet ihmiset. Niin ikään sanat auttaja ja autettava ovat tosi huonoja. Se, että sinä viet ruokakassin ”autettavalle” ja hän antaa lämpimän halauksen ja lapsi itse tekemän piirustuksen sinulle ”auttajalle”​. Ilo ja kiitollisuus on molemminpuolista eikö niin?

Kun löydämme näitä kriisiperheitä tai yksinäisiä ihmisiä otamme heidät ”siipiemme suojaan”​, ​teemme suunnitelman miten ​esim. ​yksi kolmilap​sisen totaaliyksinhuoltajaäidin perhesaataisin jaloilleen. Murheina jo kauan jatkuneen ruoka-ja vaatepulan lisäksi valtavat ex-miehen aiheuttamat velat, lasten vakava oireilu isättömyyden, köyhyydestä johtuvan koulukiusaamisen ja masennuksen vuoksi. Yläkouluikäinen tytön itsetuhoisuus, äidin ja toisen lapsen vakavat sairaudet (äidillä lähes hoitamatta, koska ei ole rahaa lääkäriiin, lääkkeisiin tms) ja yksinäisyys.​ ​Geneettisesti periytyvän sairauden vuoksi kaikki lapset tarvitsisivat juuri heidän jalkaan​sa​ tehdyt pohjalliset ja erityisen monipuolista ruokaa jne. Äidin tuska, kun lapset voi​vat​ pahoin​,​ eikä hän pysty täysin työkyvyt​t​ömänä, sietämättömistä kivuista kärsivänä, vakavan masennuksen kanssa ilman psykoterapiaa​,​ lapsille tasapainoista lapsuutta tarjoamaan.​ ​Usein vakava uhka lasten ja nuoren syrjäytymiseen ja tietynlaisen vihaan yhteyskunta kohtaan on helposti nähtävissä. Ennaltaehkäisevää apua tarvittaisiin paljon enemmän kun mitä pystymme antamaan​!​

Loppuun muutamia kysymyksiä​:​ ​l​eikataanko leipäjonosta saadusta vehnäleivästä home pois, jonka jälkeen keliaakikko sen syö, koska ei vaan ole muuta? Käveleekö laaja-alaisesta selkärankarappeumasta, lonkkaviasta ja vyöruususta kärsivä isä rikkinäis​i​llä feikkicrokseilla 8km suuntaansa leipäjonoon, mistä hyvällä tuurilla saa kassin eineksiä, leipää ja jopa hedelmiä​? ​Satunnaisesti voi saada myös saippuaa jne, mistä on aina pula.​ ​Dyykkaako jopa moni AKV:n avun​ ​piirissä olevista perheistä yhä osan ruuasta yksityishenkilöiden tai esim.pikaruokaravintolan pihoilla olevista roskiksista?​ ​Onko teini-ikäsen tytön synttärilahjatoive vanulappuja ja shampoota ​ta​i onko lapsi superonnellinen kun saa ottaa toisen lasin maitoa​ jne.?​

KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!

Jos haluat auttaa jotakuta meidän autettavistamme, niin ruokakassi, ruokakaupan lahjakortti tai ruokatilaus netistä olisi äärettömän arvokas apu. Apu menee suoraa auttajalta autettavalle täysin ilman välikäsiä. Toiminta on täysin läpinäkyvää ja saat halu​tessasi ​kuvan ostoksista ja kuitista​,​ jos lähetät lahjakortin.​ ​Kiitos​,​ jos luit tämän ja ehkäpä aloit harkita auttamista.​ ​Olipa sinulla mitä tahansa kysyttävää, kerrottavaa tai ehdotus uudesta autettavasta, niin ota vaan heti yhtyettä​.​

33152762_10160397209485484_7161758653551214592_n (1)
Natalia Kral-leszczynski
AKV:n perustaja vuonna 2014

Joulun 2018 auttajan sanat

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tämä ”Joulunaloitus” -teksti, mietin pitkään miten saisin kiteytettyä menneen viikon tuntoni niin, että mahdollisimman moni sen vielä jaksaisi lukea. Idea kirjoittamiseen ja tuntojeni jakamiseen lähti vierailtuani Kuopion Annikan luona, ja nähtyäni heidän hätänsä omin silmin. Olen itse liittynyt auttajaksi AKV:hen elokuussa 2018 ja auttanut useampia tässä syksyn aikana, mutta tämä oli ensimmäinen käyntini AKV perheessä. Olin toki AKV:n sivuilta lukenut autettavien perheiden hädästä, mutta en ollut asiaa selvästikään sisäistänyt. Niin syvästi käyntini ja näkemäni minuun vaikutti.

En oikeasti ollut ymmärtänyt, että jääkaapissa voi tosiaan olla vain valo, tai pakastin typösen tyhjä. Omassa pakkasessani sentään on marjoja ja leipää, montaa eri ruoka-ainetta, toisinaan jäätelöä ja ehkä leivonnaisia. Annikan perheen pakastimessa ei pyörinyt edes yhtä yksinäistä mustikkaa, kavereistaan eksyneenä. Se ruoka, minkä mukanani vein pakkaseen ja jääkaappiin, ei tulisi riittämään edes seuraavaksi viikoksi. Minä olin heille odotettu vieras, he olivat minulle vieraanvaraisia, ihania ja ystävällisiä – tarjosivat kahvit ja olivat ostaneet keksejä kahvin kanssa tarjottavaksi. Voin vain kuvitella, kaiken näkemäni jälkeen, että heille se oli taloudellisestikin iso panostus.
Itse koen, että olen etuoikeutettu monella tapaa. Minulla ja perheelläni on koti, lämpöä ja rakkautta, terveyttä sekä mahdollisuus joka päivä syödä, terveellisesti ja hyvin (niin halutessamme). Toisaalta tiedän ja ymmärrän, että joskus voi eteen tulla tilanne, jolloin minä olen autettavien joukossa. Silloin toivon, että joku huomaisi hätäni ja pysähtyisi. Kysyisi miten voin, miten minulla menee – ja onko jotain, mitä hän voisi tehdä hyväkseni, lasteni ja perheeni hyväksi. Jo se, että hän pysähtyisi ja kysyisi, se auttaisi pitkälle – olisi minulle ihminen ihmiselle.

Todellisuus monessa AKV:n siipien suojassa olevassa perheessä on arjessa suoraan sanottuna selviytymistaistelua. Puhumattakaan, millaisen paineen lähestyvä joulu saa aikaan perheiden arkeen. Kaikki AKV perheet eivät todellakaan odota joulua riemulla, vaan usein kauhunsekaisin ja pelokkain tuntein. Monille heistä joulu aiheuttaa suurta ahdistusta, huolta ja murhetta. Häpeää siitä, että ei voi tarjota lapsilleen sitä jouluriemua ja – iloa mitä muissa perheissä on. Moni kokee suurta häpeä siitä, että ei pärjää itse ja omillaan, vaan joutuu nöyrtymään sekä pyytämään apua tarjotakseen lapsilleen edes sen joulupuuron, halvimmista mahdollisista puuroriiseistä ja lahjoituksena saadusta maitojauheesta tehtynä.

Usein sanotaan että: ”Leipomalla ja tekemällä itse, säästää paljon rahaa”. Vieraillessani Kuopion Annikan perheessä, tajusin että entäs jos sinulla ja perheelläsi ei ole YHTÄÄN MITÄÄN mistä leipoa? Tai jos vaikka onkin EU:n ruokajaosta saatuja jauhoja, ei ole hiivaa eikä muita raaka-aineita saati tarvikkeita. Ei sähkövatkainta eikä edes leivinpaperia. Suolaa kaapista onneksi löytyy, sämpylätaikinan ja kaikkien muidenkin ruokien maustamiseen. Muita mausteita ei sitten löydykään. Muita mausteita ei ole ollut vara ostaa, ei edes lihaliemikuutioita. Ja jos ei ole varaa leipoa, voinette varmaan kuvitella, onko varaa syödä joka päivä, hyvin ja terveellisesti?

Kun Kuopion Annikan perheen esittely julkaistiin AKV:n sivuilla, tartuin siihen koska tiesin olevani menossa paikkakunnalle marraskuun lopussa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi viemään avustustarvikkeita perille ja keräsinkin melkoisen kuorman avustustavaraa autooni. Mukanani oli Mäntsälän ruokaa, pakasteita AKV:n pakasteesta, oli avustustavaraa muutamalta lahjoittajalta ja sitten siivoilin innolla omia kaappejani vaatteista ja lakanoista, pyyhkeistä yms. Ostin kuivatavaraa ja vähän jo ennakoin joulun tuloa. Keräsin parhaani mukaan kaikkea sellaista mistä kerrottiin olevan puutetta; hygieniatarvikkeita, wc- ja talouspaperia sekä hammastahnaa ja puhdistusaineita. Ostin juustoa, kahvia, margariinia, voita sekä mietin, ilkeänkö viedä -50% punaisella tarralla merkittyjä leipiä. Vein kuitenkin, ja onneksi vein, sillä ne otettiin suurella ilolla ja äärettömällä kiitollisuudella vastaan. Oma ajatukseni oli, että noista kalleimmista elintarvikkeistahan sitä ihminen ensin karsii, kun taloudellinen tilanne on heikko.
Kuitenkin näky, minkä heidän kodissaan kohtasin, järkytti minut suuresti. Ei mitään jääkaapissa eikä pakastimessa, ei puhdistusainetta wc:n pesua varten, ei talvikenkiä (perheenäidillä vain yhdet ja ainoat kengät, Reinot, joilla mennään myös työharjoitteluun talvikelissä), eikä talvitakkia perheenäidillä eikä yhdellä tyttäristä. Takkeja heillä ei ole vieläkään. Lähdettyäni ajamaan kotiin jouduin pysähtymään huoltoaseman pihalle itkemään. Itkin sitä, miten huonosti asiat toisilla ovat – miten he ovat äärettömän kiitollisia pienestä ja jo siitä, että tulin käymään.

Nähtyäni Annikan perheen hädän toivon, että tänä jouluna voisimme jokainen olla, omien resurssiemme mukaan, ihmisenä ihmiselle. Meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta toimittaa avuntarvitsijoille aineellista apua, joten muistammehan että auttaa voi myös aineettomasti. Se on ihan yhtä arvokasta ja tärkeää.

Kiitoksen paikka

Haluan yrittää omalta osaltani kertoa kuinka olen ollut auttaja ja autettava ja autan omalla paikkakunnalla joka viikko hävikkiruoan jakamassa ja kohtaan paljon huonommassa osassa olevia ihmisiä kuin itse olen. Välillä en edes ajattele, että olisin köyhä, koska mielestäni oikeaa köyhyyttä ei mitata rahalla vaan rakkaudella, ja terveydellä, jota minulta kyllä puuttuu.
Olen ollut jo vuodesta 2011 pois työelämästä, kun sairastuin. Olen mennyt kuin vuoristorata ja välillä meinannut luovuttaa, välillä kuvitellut tehneeni ihmeparantumista. Totuus on, että minulla on paljon monia allergioita ,diabetes2  sekä astmaa. Fibromyalgia on seurana päivittäin. IMG_1207 (1).JPGSe on todella viheliäinen, ja niin kovin surullisen yleinen ja väheksyttävä lääkäripiireissä. Sanotaan vaan, että se on päätauti. Kyllä se pirskatti tuntuu vähäsen liian hyvin muuallakin kropassa. Kipujen kanssa oppii elämään ja näyttämään, ettei ole kipeä. Mitä se auttaa koko ajan valittaa ja vinkua. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti: voin vielä kävellä omilla jaloilla, en pitkiä matkoja, mutta kuitenkin.
Myös mieleni on viime aikoina mennyt matalaksi, kun olen ymmärtänyt, että ei nämä taida lähteä kulumallakaan. Näiden kanssa on vaan opittava elämään koko jäljellä oleva tämä elämä. Se olisikin hirmu helppoa, kun olisi yksin, mutta kun huollettavana on myös kolme ihanaa lastani, joista kaksi teini-iässä. Painivat kaiken maailman ongelmista. Natalia (ryhmän perustaja) aina jaksaa kysellä kuulumisia ja antaa ymmärtää, että on kiinnostunut minun jaksamisestani. Kun olen tottunut vain kuuntelemaan toisten murheita, on se lohduttavaa tietää, että jossain on minustakin kiinnostuneita ihmisiä. Toisaalta en aina kehtaa edes totuutta sanoa, hyvä jos itselle. Täytyy sanoa, että olen saanut lukuisia ihania ystäviä ja tuttavia auttajista, joita en kaikkia muista. Tahdon olla hirmu huono näissä kirjoituksissa, unohtelen ottaa kuvia ja lähettää niitä.
Täytyy sanoa, että olemme olleet jokaisesta avusta, niin pienestä kuin isosta, todella kiitollisia. On itketty ja naurettu, siis koettu varsinkin ilon tunteita. Olen saanut voimaa akv-enkeleiden kautta ja sain hankittua velkajärjestelyn. Suurin ongelma oli velkakierre sairaala-, lääkäriasema- ja hammaslääkärikuluissa. Minulla oli aikaisemmin oma talo, jonka möimne ja muutimme vuokralle. Eihän ne rahat kauan kestäneet, tiukoilla sairapäivärahoilla ollaan oltu. Asumiskulut on isot, mutta kaupungilla ei ole ollut osoittaa edullisempaa asuntoa. Kukaan ei tarjoa asuntoa, kun on luottohäiriömerkintä. Se vaikuttaa niin kaikkeen, onneksi olemme pystyneet ostamaan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa teidän auttajien avulla! Olemme saaneet myös pesuaineita ja muuta hygieniaa ja arjen iloja ja lomaelämyksiä.
heart-105729_960_720Yhdet juhlat ja joulukin on järjestetty ihan teidän auttajien avulla. Ilman teitä enkeleitä en tiedä olisiko minulla ollut voimia taistella itseäni kuntoutuksiin, mielenterveyspalveluihin ja huolehtia ennen kaikkea lapsistani, joilla ei ole muita kuin minä. Lasten isä ei edes tervehdi vastaantulevaa, vaikka on lapset haluttu ja toivottu. Lapsettomuusklinikalta asti on apua haettu, että ei mitään vahinkoja ole. Niin se elämä kuitenkin voi yllättää, että avioliitto, terveys ja talous menevät nurin kertarytinällä. Yhteiskuntaa ei paljon tämä kiinnosta. Onneksi teitä kiinnosti, sydämellä kiitän koko ryhmää! Niin suuria ihmeitä te saatte aikaan, että olisi päättäjät ihmeissän, jos tietäisivät, mitä ruohonjuuritasolla auttaminen tänä päivänä Suomessa on. Kiitos te kaikki tutut ja tuntemattomat auttajat! Olette kultaakin arvokkaampaa saaneet aikaan. Aurinkoa tulevaisuuteen ja voimaa , kiitos!

 

AKV auttaa monia lapsiperheitä

Viime aikoina on tehty tutkimuksia liittyen köyhyyteen ja erityisesti lapsiperheköyhyyteen. Aihe on hyvin akuutti ja ongelmat kodeissa todellisia. Me AKV:ssa tiedämme tämän, koska toimimme ihan ruohonjuuritasolla käymällä perheissä. Pyrimme auttamaan pitkäkestoisesti kaikkein huono-osaisimpia. Joskus riittää vähempikin apu. Varhainen puuttuminen on ehdottoman tehokas keino mm. syrjäytymisen ehkäisyssä. IMG_1326Lapset ja nuoret ansaitsevat hyvän ja turvallisen elämän. He ovat tulevaisuuden aikuisia ja työntekijöitä. Niin kauan kuin ihmiset näkevät suorastaan nälkää, tarvitaan auttajia.

 

”Yhteys perheen pitkäkestoisten taloudellisten vaikeuksien ja lapsilla ilmenevien myöhempien ongelmien välillä on ollut jo aiemmin tutkijoiden tiedossa. Uutena asiana on ilmennyt yhteys perheen talousongelmien ja kaikkein nuorimmaisten lasten erityisen haavoittuvuuden välillä.” https://thl.fi/fi/-/vauvaikaisen-perheen-koyhyys-vaarantaa-nuoruuden

”Vähävaraisten perheiden lapsista lähes neljäsosa, 24,2 %, arvioi taloudellisten tekijöiden vaikuttaneen heidän mahdollisuuksiinsa käydä koulua. 13 % vastaajista myös tiesi koulustaan jonkun, jota on kiusattu siksi, ettei kiusatulla ole ollut varaa koulutarvikkeisiin. Jopa 40 % vastanneista kertoi koulussa jotakuta kiusatun siksi, ettei tällä ollut varaa teknisiin laitteisiin.” https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/lapsen-aani-kysely-lahes-70-vahavaraisten-perheiden-lapsista-kertoi-joutuneensa-kiusatuksi/

Yksinhuoltajuus, sairaudet, työkyvyttömyys ja työttömyys ovat syitä perheiden kokemaan valtavaan ahdinkoon. Usein köyhyys periytyy ja kulkee sukupolvelta toiselle. Suomessa on maksuton perus- ja toisen asteen koulutus, mutta sekä ammattioppilaitoksissa, että lukioissa joutuu hankkimaan monenlaisia oppimateriaaleja. Osan urahaaveet ja peruskoulun jälkeinen opiskelu jäävät köyhyyden vuoksi. Myös harrastaminen on haastavaa, kun yhtään ylimääräistä rahaa ei ole! Toki maksutontakin toimintaa löytyy, mutta harvoin selviää ihan ilman rahaa.

Autetaan Kun Voidaan -ryhmä pyrkii monimuotoiseen ja kestävään auttamiseen kunkin perheen tarpeet huomioiden. Sinulla on mahdollisuus auttaa lähettämällä esim. eri liikkeiden lahjakortteja, ehjiä ja hyviä vaatteita, urheiluvälineitä tai kenties jopa käytetty, toimiva älypuhelin tai tabletlaite. IMG_1839.JPGVerkkokauppojen ruokatilaukset ovat myös käteviä. Suurin pula perheissä on aina ruuasta, mutta muutakin apua tarvitaan.

Kun haluat ja voit auttaa , niin ota yhteyttä laittamalla viestiä akvauttaa@gmail.com.  Pienelläkin avulla lahjoitat iloa ja hyvää mieltä jollekin lapselle tai nuorelle ja olet mukana estämässä syrjäytymistä!

Lisää materiaalia ja tietoa perheistä löydät fb-ryhmästämme https://www.facebook.com/groups/697490283698810/

41851519_10215478318264301_6808548085090746368_n.jpg

Päivi Kujanpää

akv-ylläpito, viestintä