AKV Ylen Olohuoneessa

Autetaan Kun Voidaan -ryhmän perustaja Natalia Kral-Leszczynski kertoi lyhyesti AKVn toiminnasta torstaina 28.5.2020 Yle Olohuoneen jaksossa Kiitos – tästä selvitään! Natalia kirjoitti oman postauksen aiheesta facebookiin, josta alla hieman lyhyempi versio:

Hommahan meni niin, että Olohuone-ohjelman tuottaja soitti minulle ja kysyi voisinko tulla ko. ohjelmaan puhumaan auttamisesta. Oletin ohjelma olevan joku keskusteluohjelma, mistä minä kerron AKVn toiminnasta. Sovittiin että seuraavana päivänä kello 13 laitetaan kamera päälle. Minä siinä sitten extempore kerroin, tai oli tarkoitus kertoa miten AKV vuonna 2014 syntyi, mitä me tehdään, miten me tehdään, ketä me ollaan, millainen arvomaailma ryhmässämme on jne. kesken monologin mut pysäytettiin ja linjan toisessa päässä oli Tiina. Mulla ei ollut mitään hajua kuka Tiina, ja mikä tää juttu on. Hetken ajattelin että hänkin on joku auttaja ja me hänen kanssa jutellaan miten he toimii. No mutta eipä ollut. Tai siis kyllä oli auttaja, mutta myös meidän perhe siipien suojassa oleva ihana ihana Tiina Pikkusen meni mulla pasmat sekasin kun hän alkoi yhtäkkiä kiittämään meitä, kun siis luulin olevani jossain keskusteluohjelmassa kertomassa auttamisesta. Tuo kiitos kuuluu meille kaikille ja mua niin harmittaa, että ainoa järkevät lauseet leikattiin TV-pätkästä pois. Tästä syystä olen kirjoittanut ne tähän alas.

*JOKAINEN voi auttaa! Jokainen! Ainakin joskus.

*Hän joka kokee, ettei voi mitenkään auttaa, tarvitsee usein kiireesti itse apua! Silloin täytyy olla meinaan asiat TODELLA huonosti.

*Apua tarvitsee JOKAINEN! Ainakin joskus.

*Auttaminen ei ole erillinen teko, tai toimenpide, vaan yhtä ilmeinen osa elämää kun nukkuminen, hengittäminen ja syöminen.

*Kaikessa mitä elämässä tekee, eli myös auttaessa, tulee pyrkiä kohtelemaan lähimmäistään, kuten toivoo itseään kohdeltavan. Vain yksi sääntö, jota noudattamalla et voi epäonnistua. Toki meistä kukaan ei tuohon aina pysty, en ainakaan minä! Mutta yritän.

*Meistä jokainen pystyy halutessaan antamaan uskoa, toivoa, rakkautta ja rohkeutta heille, joilla sitä ei ole. Kukaan ei tietenkään aina pysty, mutta joskus! Autetaan kun voidaan!

*Kenenkään kalenterissa ei lue klo. 14-15.20 ”Auttaminen”. Auttaminen on läsnä 24/7/365. Sanoin, teoin ja ajatuksin.

*Ei ole väliä ketä auttaa ja miten auttaa, kunhan auttaa! JOKAINEN meistä ikään, sukupuoleen, rotuun, uskontoon jne. katsomatta on yhtä arvokas.

*Kohtele jokaista ihmistä ja elävää häntä kunnioittaen. Kun autat, tee se hänelle mahdollisimman helpoksi tarjoamalla itse apua. Avun pyytäminen on nimittäin äärettömän vaikeaa, jopa nöyryyttävää.

*Auta ajoissa! Moni sukupolvelta toiselle siirtyvä syrjäytyminen olisi katkaistavissa ajossa aloitetun auttamisen myötä. Esim. auta läksyjen teossa, kannusta hakemaan opintopaikkaa, tarjoa kesätyötä, tai auta hankkimaan ammattikouluun vaaditut turvakengät…

*Jos näet hätää, toimi ripeästi ja auta. Ei tietenkään yksin, vaan pyytämällä kavereita, tai vaikka AKV:n porukkaa mukaan! Jos naapurisi laihalla lapsella on risat ja liian pienet vaatteet, kukaan ei hae koulusta ja lapsi pelkää miehiä, ei asiat kotona taatusti ole hyvin. Sinulla on VELVOLLISUUS toimia ja ottaa esim. yhteys lastensuojeluun. Samoin selvästi huonosti voivan vanhuksen kohdalla.

*Heikot ihmiset tarvitsevat meitä hiukan vahvempia. Olen kiitollinen siitä, että voit olla se vahvempi ja tukea heikompaa. Heikon hylkääminen on halveksittavaa. KETÄÄN ei saa jättää yksin!

*Tarjoa tietotaitoasi sairaille esim. saamaan lakisääteisiä apuja ja tukia. Ole proaktiivinen. Todella moni apu on aineetonta, eikä apua antaakseen tarvita rahaa.

*Valtaosa henkisestä ja fyysisestä väkivallasta tapahtuu kodeissa! Sinun, minun ja meidän naapuriasunnoissa. Älä sulje korviasi, tai usko jatkuviin selityksiin, miksi lapsi on ruhjeilla ja äidin silmä taas mustana. TOIMI HETI!

*Älä käännä katsetta pois kun näet köyhyyttä, yksinäisyttä, surua, tai ”laitapuolenkulkijan”. Hänkin on ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi arvokkaana.

*Ole kiitollinen mahdollisuudesta saada auttaa! Se on etuoikeus! Anna myös muille mahdollisuus auttaa esim. pihahommissa, jolloin muutkin saavat tuntea iloa auttamisesta.

*Älä koskaan, ikinä epäröi pyytää apua! Sitä vartenhan me ollaan olemassa, toinen toisiamme varten!

*Kannattaa välillä pysähtyä, miettiä elämää, elettyä ja tulevaa. Osoittaa rakkautta ja kiitollisuutta heille, jotka sitä ansaitsevat ja/tai tarvitsevat. Elämä on niin hauras, niin hauras…ei sitku, vaan nyt. Koska voidaan.

*Mieti joskus, otatko vai annatko? Nautitko enemmän antamisesta vai saamisesta? Kohteletko läheisiäisi, tuttuja ja tuntemattomia, kuten toivot itseäsi kohdeltavan? Minä mokaan tässä alati. Ihan tuon tuosta. Mutta yritän, tässäkin.

*Ihan vaan ajatuksena kysyn, voisitko jättää jonkun itsekkään, ikävän asian sanomatta ja sen sijaan vaikkapa kiittää työpaikkasi siivoojaa hänen tekemästään arvokkaasta työstä, tai omaa puolisoasi vessapaperin asettamisesta oikein päin? Pienistä teoista kasvaa iso virta.

Linkistä pääset katsomaan ohjelman kohdasta, jossa Natalia puhuu AKV:stä:

AKV Ylen Olohuoneessa to 28.5.2020

Autetaan Kun Voidaan -ryhmän perustaja Natalia Kral-Leszczynski kertoo lyhyesti AKVn toiminnasta torstaina 28.5.2020 (alkaen klo 19:00) Yle Olohuoneen jaksossa Kiitos – tästä selvitään! Yle kertoo nettisivuillaan jaksosta: ”Korona on vaikuttanut ja koskettanut kaikkien elämään – nyt on kiitoksen aika! Kaikista haasteista huolimatta kriisi on yhdistänyt suomalaisia uudella tavalla. Ketä sinä haluat kiittää? Kiitoksia jaetaan Yle Olohuoneen tv-lähetyksessä. Musiikista vastaavat Erin ja Tommi Läntinen, juontajana Mikko Kekäläinen.”

Näitkö Yle Olohuoneen jakson ja löysit remontin alla oleville sivuillemme sitä kautta? Tutustuthan ainakin osioihin Mikä on AKV? Ja Miten voin auttaa?

Mikäli olet avun tarpeessa, niin kerrothan lyhyesti tilanteestasi vapaamuotoisella sähköpostiviestillä osoitteeseen autetaan.akv@gmail.com. Otamme sinuun yhteyttä lisäselvitysten tiimoilta.

Kuinka AKV sai alkunsa?

Onnettomuus muutti elämäni

Minä, Natalia Kral-Leszczynski, jouduin 10 vuotta sitten työtapaturmaan. Se muutti lähes kaiken elämässäni. Terveys, työura, tulevaisuudensuunnitelmat, harrastukset ja jopa osa ystävyyssuhteista meni uusiksi. Yhtäkkiä itsestäänselvyytenä pitämäni asiat musertuivat. Onneksi minulla oli ympärilläni uskoa, toivoa ja rakkautta antava ja vastaanottava perhe ja läheisverkosto.

Lukuisten hoitovirheiden johdosta vammauduin pysyvästi. Jouduin ja joudun edelleen kamppailemaan 24/7 hyvin vaikean ja edelleen leviävän CRPS- kipuoireyhtymän kanssa. Kysymyksessä on huonosti tunnettu neurologinen keskushermostokipusairaus, joka aiheuttaa erittäin voimakasta kipua ja suuren määrän muita ongelmia. Olen tänä päivänä, vain 40-vuotiaana vakavasti vammainen, toisten avusta riippuvainen nainen. Onnellinen ja jokaisesta päivästä kiitollinen nainen.

Turvallinen elämäni hyvinvointikuplassa oli tullut päätökseen. Sairauteni myötä näin ympärilläni monia yhteiskunnan huolenpidon ulkopuolelle jätettyjä ihmisiä, heitä, joita monet muut eivät halunneet nähdä. Uskoni siihen, että ”sossu maksaa”/ ”kela maksaa”/ ”joku maksaa” hiipui. Ajatus siitä, ettei Suomessa kukaan ilman ruokaa ja lääkkeitä elä mureni nopeasti. Liian moni kääntää katseensa toisaalle, koska niin on itselle helpointa.

Näistä lähtökohdista AKV syntyi

Olin onnettomuuden jälkeisinä kivuntäytteisinä vuosina monesti ahdistunut, turhautunut ja järkyttynyt. Minulla oli kaikin tavoin paha olo. Ei vain omasta puolestani, vaan lisäksi sairaiden ja suureen ahdinkoon ajautuneiden uusien ystävieni ja tuttavieni puolesta. Köyhä ja sairas tuntee aina toisen köyhän ja sairaan. Yritin auttaa minkä pystyin, mutta eipä minun tuloillani kovin montaa perhettä elätetä. Ei varsinkaan silloin, jos vaatteiden, ruoan ja lääkkeiden lisäksi kodista puuttuvat myös ihan perusasiat kuten huonekalut, taloustavarat, sähkö ja vuodevaatteet. Yritin yksin olla henkisenä tukena kymmenille hädässä oleville ihmisille ilman minkäänlaista ammatillista koulutusta. En pysty nyt olemaan kuin oma itseni ja antaa aikaani sitä tarvitseville.

Kivut invalidisoivat minut tuolloin niin totaalisesti, että elin pääasiassa kissani ja kipujeni kanssa. Olisinpa tuolloin tiennyt, miten hienon suunnan elämäni pian saa AKVn- eli Autetaan Kun Voidaan- ryhmän myötä!

Olen aina auttanut ihmisiä. Auttaminen on ollut aivan yhtä ilmeinen osa elämää, kuin hengittäminen, syöminen ja juominen. Yritin auttaa hädässä olevia ihmisiä netissä mm. SPR:n, Unicefin ja Naisten Pankin kautta. Aloitin jo yläasteiässä käymään säännöllisesti vanhusten sairaaloissa ja vanhainkodeissa silittämässä vanhusten poskea, lukemassa lehtiä ja esimerkiksi laulamalla heidän kanssa pihalla kilpaa lintujen kanssa. Löysin internetistä paljon tarinoita hädässä olevista ihmisistä. Tulin moneen kertaan todella hyväksikäytetyksi. Olin aivan liian sinisilmäinen. Halusin silloin ja haluaisin yhä uskoa kaikesta ja kaikista hyvää. Vuodet ovat kuitenkin opettaneet paljon, osin kantapään kautta.

Sitten tapahtui jotain sellaista, mistä en ikinä edes osannut unelmoida. Auttaakseni tuntemiani ahdingossa eläviä perheitä, ostin ja keräsin eri paikoista vanhempieni kotiin suuria määriä vaatteita, jalkineita ja ruokatavaraa. Vanhempieni koti oli totaalisen tavarapaljouden keskellä viikkotolkulla, kuukausitolkulla, jopa vuositolkulla.

Itse en pysty tekemään mitään fyysistä työtä, en edes käyttämään kynää. Yksikään sukka tai takki ei lentänyt itsestään Helsingistä Lappeenrantaan, Ouluun, tai Köykiöön. Satoja paketteja, lähemmäs 60 autokuormaa täynnä kriisiapua perheille lähti jo ensimmäisen toimintavuodelta aikana eri puolille Suomea! Rakkaat vanhempani avasivat kotinsa ja myös sydämensä auttamistyölle. Tuhansittain vaatteita sekä monenlaista tavaraa ja tuotetta on kulkenut vuosittain heidän kotinsa kautta. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, heidän luonaan on saattanut olla 30 IKEA-kassillista täynnä ”kaikea”. Siinä kaiken tavarapaljouden (ja ahdistuksen) keskellä mumisin itsekseni ”autetaan kun voidaan”. Sitten en tiedä mitä tapahtui, mutta seuraavaksi perustin Facebookiin ”Autetaan kun voidaan -ryhmän”. En vieläkään ymmärrä, miten sen onnistuin tekemään, sillä en pysty käyttämään edes läppäriä, mutta rikkinäisen tabletin kautta löysin toiminnon ”luo ryhmä”.

AKV tänään

AKV on toiminut jo lähes 6 vuotta! Ympäri vuoden, lähes ympäri vuorokauden. Autamme tietysti isojen juhlapyhien, lomien ja nyt esimerkiksi Korona-kriisin aikana erityisillä kampanjoillamme. Sen lisäksi meillä on koko ajan siipien suojassa monta sataa ihmistä, joita autamme kokonaisvaltaisesti ja joiden elämää esittelemme Facebook-ryhmämme seinällä. Jäseniä ryhmässämme on noin 5000. Haasteena on jäsenten aktivoiminen auttamaan, eikä vaan seuramaan muiden auttamistyötä ja perheiden raskasta, mutta AKV:n myötä usein nopeastikin helpottavaa elämää. Tapoja auttaa on aivan yhtä monia kuin meitä auttajiakin! Mikään aineellinen tai aineeton apu ei ole liian vähäistä. Kaikkia tarvitaan, jotta pystymme auttamaan ahdingossa olevia ihmisiä kokonaisvaltaisella tavalla.

Ryhmän tavoitteena on aina kokonaisvaltainen, suunnitelmallinen auttaminen. Ketään ei kuitenkaan passivoida kotiin, vaan päinvastoin pyritään löytämään kaikille sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Ketään ei ”auteta avuttomaksi”. Pyrimme ennaltaehkäisemään syrjäytymistä, kannustamaan opinnoissa ja harrastuksissa. Moni lapsi ja nuori saa kauttamme eri tavoin apua ja voimme osaltamme vähentää mm. pukeutumiseen liittyvää kiusaamista.

Perheiden löytäminen on yksi oleellisimmista ”näkymättömistä” ja paljon aikaa ja voimavaroja vievistä töistä.  Vuodet ovat opettaneet, että ne suurimmassa hädässä olevat, ehkä jopa toivonsa menettäneet ihmiset, eivät jaksa enää edes etsiä apua. Valtaosassa perheistä, joita AKV auttaa, kärsitään vakavista sairauksista tai muista syistä aiheutuneesta ahdingosta. Ruuasta ja perushygieniatuotteista on jatkuva pula. Pieneltä tuntuva apu voi olla merkittävä asia avunsaajalle.

Olipa kyse ns. kriisiperheistä, jonka tilanne on elämän kaikilla osa-alueilla äärettömän raskas, tai perheistä, joita pääsemme auttamaan ennaltaehkäisevästi, niin kaikkia autamme auttamaan itseään. Neuvomme, tuemme, kannattelemme, olemme rinnalla ilon ja surun hetkillä. Saamme viikoittain liikuttavia kiitoskirjeitä siitä, miten ehkä ensimmäistä kertaa ikinä perhe tai yksinelävä kokee olevansa turvassa, ”AKV:n siipien suojassa”.

”Kohtele muita siten kun toivoisit itseäsi kohdeltavan”

Jokainen autettava on meille yhä arvokas. Koen suurta kiitollisuutta siitä, että nämä ehkä jo useammassa sukupolvessa ahdingossa elävät, usein hyvin sairaat ja yksinäiset ihmiset ottavat meidät niin avosylin vastaan. Olemme mukana velkaneuvonnassa, lääkärikäynneillä, tukena pitämässä kädestä kiinni, kun elämä hiipuu. Tavoite on aina sama: perheeseen tutustuttaessa ja avustustoimenpiteitä mietittäessä tehdään suunnitelma perheen kanssa siitä miltä elämä näyttäisi esim. vuoden päästä. Kyllä meistä aika moni itkee siinä vaiheessa, kun entinen autettava kysyy, saisiko tulla mukaan auttamaan.

Ryhmämme toimii ilman välikäsiä ts. apu menee auttajalta suoraan autettavalle. Toiminta on täysin läpinäkyvää. Kun auttaja lähettää esim. ruokakaupan lahjakortin varustettuna omilla yhteystiedoillaan, hän saa halutessaan kuvan ostetuista tuotteista ja myös kuitista. Teemme myös mahdollisuuksien mukaan ja salassapitosäädökset huomioiden tiivistä yhteistyötä ns. virallisten toimijoiden kanssa (mm. lastensuojelu, koulujen kuraattorit, diakonit, stipendisäätiöt ja vammaispalvelut).

Kunnioitamme perheiden yksityisyyttä, emmekä koskaan kerro asioita, joista ei erikseen ole perheen kanssa sovittu. Lisäksi kaikki perheet saavat ns. AKV-nimen ja heidät esitellään siten, ettei perhettä tunnistettaisi. Leimaantuminen niin kutsuttuna köyhänä perheenä saattaisi lisätä ennestään esimerkiksi koulukiusaamista. Tässäkin kohtaa toimimme siten, kuten toivomme, että meitä kohtaan toimittaisiin, jos itse olisimme hädässä.

Parhaimmillaan jopa yli kaksisataa ihmistä eri puolilla Suomea saa kuukauden aikana meiltä merkityksellistä apua. Osaa autetaan pidemmän aikaa, osaa kertaluonteisesti. On ihan huikea, kun saamme perheitä omille jaloilleen ja he liittyvät ryhmämme auttaakseen muita hädässä olevia. Työ on todella palkitsevaa, vaikka toki myös välillä hyvin raskasta.

Auttamistyön kautta olen saanut tutustua lukuisiin ihaniin ihmisiin. Olen saanut aivan uuden perspektiivin katsoa maailmaa. Minulla oli vuonna 2010 uskoa, toivoa ja rakkautta. Nyt minulla on näiden lisäksi myös rohkeutta. Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka olette tavalla tai toisella olleet mukana tekemässä unelmastani totta. Erityiskiitokset vanhemmilleni, sillä ilman heitä ei olisi minua eikä AKV:ta!

Toivotan uudet auttajat lämpimästi mukaan AKV:n toimintaan ja rohkaisen teitä avaamaan silmänne ja näkemään ihmisiä, joita AKV voisi auttaa!

Natalia Kral-Leszczynski, Autetaan Kun Voidaan -ryhmän perustaja.

Avustuskeräys Isossa Omenassa Espoossa

Autetaan kun voidaan järjestää yhteistyössä Isoa Omenaa hallinnoivan Cityconin ja K-Citymarket Iso Omenan kanssa suuren hyväntekeväisyyskeräyksen kauppakeskus Iso Omenan K-Citymarketissa Espoossa keskiviikkona 11.12.2019 klo 10-20.

Hyväntekeväisyyskeräyksen Facebook-tapahtuma.

Päivän aikana kerätään päivittäistavaroita – ennen kaikkea ruokaa – lahjoitettavaksi hädässä oleville lapsiperheille ja yksinäisille ihmisille.

Keräyksen aikana kauppakeskuksen asiakkaat voivat ostaa Citymarketista (tai valitsemastaan kaupasta) keräykseen sopivan tuotteen/tuotteita tai lahjakortin ja jättää sen keräyspisteeseen. Lahjoitettavaksi sopivat esim. pilaantumattomat kuivaruoat, säilykkeet, hygieniatarvikkeet, pesuaineet sekä lasten tarvikkeet.

Keräyksen jälkeen AKV:n vapaaehtoiset lajittelevat tuotteet ja toimittavat ne suoraan mahdollisimman monelle avuntarvitsijalle. Jos kyytejä saadaan, kulkeutuu apua jopa Ouluun asti!

Autetaan kun voidaan, nähdään Isossa Omenassa!

Mitä köyhyys tarkoittaa – yhden autettavan tarina

Mitä köyhyys meille tarkoittaa?

WhatsApp Image 2019-02-05 at 16.26.12.jpeg

Se on sitä, että laskut kasaantuvat mustaksi taakaksi harteille ja öisin yrität itkeä hiljaa. Se on sitä, että lapsia kiusataan, koska ei ole puoliakaan siitä mitä muilla on. Se on sitä, että opettelet luopumaan suihkusaippuasta ja kahvilakäynneistä, koska sekin on säästöä. Se on sitä, että lapsen ainoa joululahjatoive on saada syödä kalaa. Se on sitä, että kaupan kassalla tulee itku, kun rahat ei riitäkään maitoon ja makaroniin. Se on sitä, että olet jo unohtanut mitä on harrastaa mitään maksavaa tai käydä parturissa. Se on sitä, että tänäänkin mietit olisiko helpompi vain luovuttaa. 

AKV:n auttavien apu on enemmän kuin pystyy sanoin kuvailla. Meille se tarkoittaa aamupalaa JA iltapalaa, ei tarvitse valita. Se tarkoittaa sitä, että meillä on koti ainakin vielä tämän kuun, kiitos auttaneille. Se tarkoittaa sitä, että tytär saa käydä koulua rauhassa kiusaajien ulottumattomissa. Se tarkoittaa sitä, että voimme käydä yhdessä liikkumassa ja harrastaa kuten tavalliset ihmiset. Se tarkoittaa sitä, että pojalla on ehjiä, UUSIAKIN vaatteita , kiitos vaatehankinnoissa tukeneille. Se tarkoittaa sitä, että moni haave on toteutunut tai toteutumassa, kiitos parturi, kamera, piirustus, pikaruoka, elokuvalippu ja villasukka haaveissa auttaneille. WhatsApp Image 2019-02-08 at 09.52.43Se tarkoittaa sitä, että meillä on lämpimämpi. On takkapuita, lapasia ja pipoja. Se tarkoittaa sitä, että meillä on vessapaperia, liinavaatteita, rättejä ja pesuaineita. Puhdas koti. Se tarkoittaa sitä, että eläimillä on ruokaa enemmän ja ne voivat paremmin. Tuottavat meille arjessa iloa. 

Köyhyys tarkoittaa sitä, että vaikka alussa kirjoittamani asiat eivät ole poistuneet niin ei enää tee niin paljon mieli luovuttaa. Kiitos auttajille, ihan jokaiselle ja ihan kaikesta avusta ❤