Tarinoita – Autetaan Kun Voidaan

Lue kertomuksia

Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti etelä-Suomesta otti meihin yhteyttä viimeisenä oljenkortenaan. Elettiin kevättä, mutta kaunis auringonpaiste ei heitä ilahduttanut, sillä perheenäiti oli todella vaikeassa tilanteessa sekä henkisesti että taloudellisesti eron ja entisen miehen taholta tulevan painostuksen vuoksi. Tilanne oli todella vaikea ex-miehen kanssa, mutta silti äiti pohti palaamista miehen luo lasten kanssa, koska taloudellinen tilanne oli yksin lapsista huolehtiessa niin vaikea.

Autettava

Lue koko tarina

Taustaksi perheen tilanteesta: heidän elämänsä muuttui täysin, kun perheenisän henkinen tila romahti kolmisen vuotta ennen äidin yhteydenottoa meihin. Ennen tasapainoinen ja rakastava mies muuttui hyvin arvaamattomaksi, ja monien käänteiden jälkeen perhe joutui muuttamaan tuttavien asuntoon vain välttämättömimmät tarvikkeet mukanaan. Tilannetta kuvasi hyvin se, että ensimmäiset kuukaudet pöytänä toimi saunan laudejakkara. Perhe sai hiljalleen lähipiiristään ja viranomaisilta joitain tarpeellisimpia huonekaluja ja muutoinkin kursittua elämäänsä kasaan. Miehen aiheuttamat suuret velat ja äidin pienipalkkainen pätkätyö aiheuttivat kuitenkin sen, että rahat olivat jatkuvasti loppu.

Perheenäiti arvosti kovasti opiskelua ja työntekoa ja kaikesta huolimatta jaksoi yrittää. Hän jopa pystyi tekemään opintonsa loppuun keskellä perhekriisiä, lastensa parasta ja tulevaisuutta ajatellen. Voimavarat olivat kuitenkin lopussa ja rahat myös. Päädyimme ottamaan heidät ripeästi autettavaksi perheeksemme ja tuimme heitä ruoalla, vaatteilla, lahjakorteilla ja puuttuvilla tarvikkeilla kotiin. Mutta apu ei ollut ainoastaan materiaa, vaan myös henkistä. Kuuntelimme, keskustelimme tukien hakemisesta eri suunnilta, annoimme erilaisia vinkkejä, tsemppasimme työnhakuun. Yhdeltä meistä ydinporukasta saatu mekko päällään äiti astelikin uuden itsevarmuuden turvin haastatteluun – ja sai paikan!

Tietysti voisi ajatella että tässä se apu nyt oli ja he elivät ”happily ever after”. Mutta ei aivan. Työt olivat edelleen osa-aikaisia ja velkataakkaa oli, joten uusi notkahdus tapahtui joulun alla. Silloin, yhdessä paikallisen auttajaryhmän kanssa, autoimme jälleen hieman pienimuotoisemmin lahjakorttien kautta ja aloimme myös viemään äidille viikoittaista hävikkiruokaa. Tämä vapautti äidin varoja laskujen maksuun, ja parin kuukauden päästä pystyimme jälleen pysäyttämään akuuttiavun viemisen. Olemme kuitenkin edelleen pitäneet yhtä ja auttaneet tilapäisesti esim pidempien työtaukojen aikana, vaatekampanjoissa sekä lasten koululomien aikaan. Apu jatkuu, kunnes äiti pääsee lopullisesti jaloilleen.

Apumme kokonaisvaltaisuuden ja henkisen tuen merkitys tulee ehkä parhaiten ilmi siinä, kun äiti kyseli lapseltaan, mitä hän kaipaa eniten nyt Korona-aikaan ja keitä haluaa tavata heti sen päätyttyä. Lapsi totesi, että Natan ja Sannan (ylläpitoporukasta), heitä on ikävä. Parhaimmassa tapauksessa lopputulema onkin se, että auttamissuhde muuttuu ystävyydeksi ja autettavasta perheestä tuleekin itse auttajia.

Vain muutama kuukausi sitten kirjoitin Natalialle viestin:”Nyt tuntuu siltä, että voisin tehdä jotain enemmän kuin vain lukea postauksia ja silloin tällöin peukuttaa ajatuksia.” Siitä kului kaksi päivää ja Natalia laittoi viestin, että voisinko auttaa yhden perheen kanssa. Tutustuessani ensimmäiseen perheeseen, samalla kun annoin auttajille yhteystietoja, vastailin kysymyksiin puolin ja toisin, välitin viestejä, kuvia, linkkejä ja infoa suuntaan ja toiseen, pääsin lähelle autettavan perheen elämää ihan eri tavalla kuin kuvittelin. Se, millä tavalla minut on otettu vastaan näissä AKV-hommissa, on ollut aivan hämmästyttävää.

Auttaja

Lue koko tarina

Pääsin aivan kuin ydinporukan lämpimään syliin, kun he ottivat minut mukaan ja saan olla osa tätä ihanaa porukkaa. Yhtäkkiä vaan huomasin tekeväni niin kuin muutkin ylläpitotehtävissä olevat. Natalialta ja muulta ydinporukalta sekä auttajilta sekä apua saavilta saamani palautteet, kiitokset, rohkaisu ja kannustus ovat tuntuneet ihanilta ja minulle todella tärkeiltä. Olen päässyt Natan sanoin mukaan ydinporukkaan ihan vahingossa. Olen saanut niin paljon tukea, kannustusta ja kiitosta teiltä, jotka omalla tavallanne opetatte minua toimimaan entistä paremmin tässä tehtävässä, johon minut on Natalian sanoin kaapattu. Tässä sitä ollaan yhä syvemmällä ihanassa toiminnassa. On antoisaa olla tekemässä teidän kanssaan tällaista työtä.

Nyt kun minulla on useamman perheen kanssa yhteistyö menossa, olen uponnut ihan täysin siihen mitä teen. Ensimmäisen perheeni kanssa kehittelin oman systeemin, jolla kirjaan ylös tulevat ja menevät tavarat. Ajatelkaa – ihminen, jolle Excelin käyttö oli vain muutama kuukausi sitten aivan hirveää hepreaa, näpyttelee nyt sinne tietoja kuin vanha tekijä! Näin sitä oppii, kun löytyy tarpeeksi kiinnostava aihe aloittaa. Tietojen kirjaaminen on meille kaikille tärkeää, sillä näin tulee näkyväksi perheille menevän avun määrä. Olen ihan hämmästynyt siitä avun määrästä mitä AKVn auttajat pystyvät antamaan. Se on aivan huikeaa. Lisäksi olen saanut tutustua erilaisten perheiden, ihmisten ja ihanien persoonien elämään sekä päässyt syvempäänkin yhteyteen monissa elämäntilanteissa elävien kanssa ja myös teidän, jotka olette mahdollistaneet minulle tämän tehtävän.

Kuten normaalielämässä, myös tässä AKV-elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Mokailen, onneksi myös onnistun, horjun, nousen, välillä lähes panikoin, ennakoin asioita jo paljon ennen kuin perheidemme jäsenet edes osaavat niitä ajatellakaan. Olen oppinut huomaaman entistä herkemmin mitä he voisivat tarvita. Erään perheen äidin mukaan hän ei ollut edes ymmärtänyt, että heiltä puuttui jotain, ennen kuin me kysyimme.

Millä tavalla sitten kysymme. On olemassa yhtä monta tapaa kuin ihmisiä. Olen aina ollut se, jolle kaupan kassajonossa ihmiset purkavat huoliaan ja murheitaan, ilon, naurun, leikin ja huumorin sävyttämiä asioitaan tai vain tulevat juttelemaan muista asioista. Olen kuullut erinäisiä elämäntarinoita aivan tuntemattomilta, särkynein äänin lausuttuja hiljaisia huokauksia, naurunpilke silmäkulmassa veisteltyjä vitsejä, kaikkea mitä ihmisen mieli kantaa. Näillä eväillä olen pitkälti tässä hommassa. Minulla on korvat, joilla kuulen, silmät, joilla näen ja leveät hartiat, joilla kantaa myös toisten taakkoja. Otan kädestä silloin kun on tarvis ja annan lämpimän halauksen silloin kun se tuntuu olevan paikallaan.

Kun on itsekin joutunut selviytymään milloin Kelan koukeroiden takia vähillä varoilla, milloin maailman heitellessä kapuloita rattaisiin ja elämäntapahtumien nostaessa ukkosmyrskyjä eteen, osaa arvostaa sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka ojentavat kätensä ja vetävät pois pohjalta, nostavat pystyn, puhdistavat suurimmat tomut vaatteista ja taluttavat tasaisemmalle tielle. Silloin, kun tulee se tunne, että sittenkin selviytyy myrskystä, pääsee jaloilleen, nousee ja kävelee ja pärjää, on jotain valtaisaa. Aina on olemassa jokin voima ja keino selvitä. Joskus tarvitsemme toisten matkalaisten apua. Onneksi meillä on kanssakulkijoita, joilta voimme saada – niin materiaalista kuin henkistä tukea sillä sekin on tärkeätä. Monelle myös se, että saa konkreettista apua, lohdutusta ja usein myös tunteen, että saa takaisin ihmisarvonsa, luottamuksensa ihmiskuntaan, ihmisiin ja parempaan huomiseen sekä asioiden järjestymiseen.

Ilman meitä ei kuitenkaan tapahdu mitään. Ei täyty jääkaapit, ei korjaannu rikkoontuneet imurit, särkyneet lasit tai kulje täydet autolastit paikasta toiseen. Ilman meitä, ei saisi sadat lapset aamupalaa kouluun tai hoitopaikkaan lähtiessään, ei olisi iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Eikä ehkä sitä sänkyäkään. Minä olen niin onnellinen niiden lukuisten perheiden saamasta avusta, lahjakorteista, ruokalähetyksistä, paketeista, joissa on vaatteita, kenkiä, vuodevaatteita ja kaikkea sitä mitä juuri heiltä puuttuu ja meillä muilla on yli oman tarpeen. Olen onnellinen ja kiitollinen juuri niiden perheiden, ihmisten ja myös lemmikkieläinten saamasta avusta, joiden kanssa olen itse saanut kokea AKVn antaman avun, turvan, ihmisyyden tunteen palaamisen ja myötäelämisen vaikutukset heidän elämäänsä, että olen vuodattanut monia ilonkyyneleitä ja nauranut yhdessä heidän kanssaan ilosta ja onnesta. Kun saan viestiä, että ”Et usko miten onnellinen minä olen siitä, tästä ja tuosta.” Voin sanoa, että kyllä uskon. Minä tiedän, minä näen ja kuulen sen kaikesta siitä mitä he kirjoittavat viesteissä ja kertovat puhelimessa tai tavatessa. Sitä onnen, kiitollisuuden ja ilon tunnetta, määrää ja laatua on vaikea edes sanoin kuvata. Se ON aivan valtavaa. Siksi olen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä yhdessä heidän, teidän ja meidän kanssa.

Sinä, ihana auttaja olet sen kaiken alku ja juuri. Ilman sinua, minua, meitä, ei lähtisi täyteen ahdetut paketit, lahjakortit eikä ruokapaketit ilahduttamaan niitä perheitä ja yksittäisiä ihmisiä, jolta puuttuu kaikkea. Ei vain hammastahnaa, vaan jopa elämänilo. Kun sinä annat, sinä myös saat. Paljon. Sen olen huomannut tässä AKV-touhussa. Joskus tuntuu, että saan jopa enemmän kuin pystyn jollekin perheidemme jäsenelle antamaan. Olen lähellä, tavoitettavissa, kuuntelen, kyselen, etsin, välitän, ratkaisen pulmia ja ongelmia. Voisin sanoa, että välillä teen jopa taikatemppuja, joista ei kyllä ole hajuakaan, kuinka ne tehdään. Niin monena olen ollut tässä touhussa, että en voi edes laskea. Tämä on antoisaa, mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Joskus päivän tunnit tahtovat loppua, kun selvittelemme perheiden tilannetta, mutta alkuhässäkän jälkeen aina helpottaa. Meitä on onneksi monta tässä yhdessä tekemässä, auttamassa, antamassa ja välittämässä.

Jos tunnet, että sinua vetää puoleensa jokin tehtävä, niin ota rohkeasti askel eteen ja hihkaise, että HEP ja tule mukaan tekemään enemmän, niin kuin minäkin. Laita viestiä, että tässä olen, haluan tehdä jotain, sitä tätä tai tuota. Tehtäviä ja tapoja on yhtä monta kuin tekijääkin. Tehdään meidän perheidemme, ihmisten ja eläintenkin elämästä helpompi, hauskempi ja rikkaampi. Monessa mielessä. Kiitos, että olette, autatte, pelastatte. Olemme enkeleitä toisillemme.

Tässä esimerkki yhdestä autettavasta perheestämme, neljän lapsen yksinhuoltajasta, jonka tilanne on yksi pahimmista AKV:n olemassaolovuosien aikana. Äärimmäinen väkivalta, alkoholismi, erinäiset eri perheenjäsenten sairaudet, äidin lukuisat leikkaukset ja taustoista johtuva ylipaino ovat vain osa elämäntarinasta, josta perheenäiti meille kertoi.

Autettava

Lue koko tarina

Tässä esimerkki yhdestä autettavasta perheestämme, neljän lapsen yksinhuoltajasta, jonka tilanne on yksi pahimmista AKV:n olemassaolovuosien aikana. Jos ei olisi äidin kertomaa ollut paikan päällä kuuntelemassa ja papereita näkemässä, olisi vaikea uskoa kaiken sattuneen yhdelle naiselle ja hänen perheelleen. Äärimmäinen väkivalta, alkoholismi, erinäiset eri perheenjäsenten sairaudet, äidin lukuisat leikkaukset ja taustoista johtuva ylipaino ovat vain osa elämäntarinasta, josta perheenäiti meille kertoi.

Äiti itse on melko sinut oman menneisyytensä kanssa, mutta lastensa, eritoten tyttärensä, tulevaisuudesta hän on todella huolissaan, vakavien itsetuhoisten ajatuksien ja tekojen vuoksi. Onneksi hän viimein, monen vuoden taistelun jälkeen, pääsi vihdoin hoitoon. Aiemmin hän ei ollut ”tarpeeksi huonossa kunnossa” saadakseen apua. Se kuulostaa uskomattomalta mutta näin tilanne todella oli. Perheessä on muutoinkin paljon sairauksia, äidillä astma ja ylipainoa, lapsilla ylipainoa, sydänvikaa, ADHD:ta ja epilepsiaa.

Perheenäiti on todella lämmin ja rakastava ja hän taistelee yksin leijonaemon lailla perheensä hyväksi. Velkojen vuoksi perhe kuitenkin elää kädestä suuhun. Tässä tilanteessa me astuimme mukaan auttamaan perhettä jaloilleen. Pitkään jatkuneen köyhyyden vuoksi koko perheeltä puuttui kaikkea mahdollista, joten lähdimme auttamaan kokonaisvaltaisesti ruoan, vaatteiden, kodin tarvikkeiden ja hygieniatuotteiden avulla. Unohtamatta henkistä tukea. Tässä perheenäidin kommentit ensimmäisten viikkojen aikana saadusta tuesta:

”Nämä viimeiset viikot mitkä olette olleet mukana minun ja lasten elämässä ovat olleet huikeat. Te olette olleet mun henkireikä. Teidän kanssa on ollut niin mahtava keskustella ja teiltä olen saanut apua ja tukea arjen eri haasteisiin! Ja se että sain tavata teidät oli niin mukavaa!Tämä ruoka-apu mitä olemme saaneet on pelastanut meidät useampaan otteeseen. Ilman teidän apua olisin ollut pulassa! Nyt on lapsilla ollut kupu ravittuna ja olo vahvana että ovat jaksaneet opiskella.

Ihan kaikki apu mitä minä ja lapseni saadaan on apu muuten haasteelliseen elämään. On hankalaa äitinä, kun en voi antaa omille lapsille kaikkea mitä he tarvitsevat, vaikka kyse on jostakin niin ”yksinkertaisesta” kun vaatteista tai kengistä, niin jopa se on haaste kun on niin monta lasta. Sanotaanko nyt niin että elämä on täynnä haasteita mutta tylsää meillä ei ole ikinä! Haluan että lapsilla olis hyvä ja turvallinen olo. Rakastamme toisiamme todella paljon ja olemme todella läheisiä. Kiitos jos tahdot auttaa meitä!”