Autettavien tarinoita

TERTUN TARINAA

woman-1246587_960_720Tertun elämä romahti, kun hänen puolisonsa kuoli äkillisesti viisi vuotta sitten. Heillä oli ollut asuntolaina, jota Terttu ei yksin kyennyt maksamaan. Hän joutui pankin määräämänä myymään kodin, kesämökin, kaikki korut – myös vanhempien perintönä jättämät sormukset. Samoin piti myydä oma ja miehen kihlasormus. Pakkohuutokaupatuista, vanhuuden turvaksi rankalla työnteolla ansaitusta omaisuudesta ei saatu edes sen vertaa rahaa, että lainat olisi saatu maksettua. Puolison dramaattinen kuolema, sekä oman kodin ja rakkaiden paikkojen ja tavaroiden menettäminen pakkomyynnissä pahensivat Tertun sairauksia. Myös aikuisilla lapsilla meni huonosti.

Terttu on päässyt velkajärjestelyyn, mutta se vie pienestä eläkeestä niiin suuren osan, ettei lopuilla rahoilla saa edes ruokaa maksettua. Tärkeistä lääkäri-ja fysioterapiakäynneistä on pitänyt luopua. Tertun kivut ovat kovia eikä nukkumisesta tule mitään. Hänen kuntonsa on niin huono, ettei hän juurikaan pysty liikkumaan.

AKV löysi onneksi Tertun ja hänelle on mennyt apuja. Ryhmässämme on myös ns. Kela-osaajia ja ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan tukien hakemisessa. Pikku hiljaa elämä alkaa valkenemaan, vaikka selviäminen tuntuukin välillä mahdottomalta. Pienin askelin, auttajien avulla mennään kuitenkin kohti vähän parempaa tulevaisuutta.


MEILLÄ ON HEI NYT RUOKAAAAAA!

Hei ihanat AKV:n väki ja auttajat. Tää on ollut nyt jotain sanoin kuvaamatonta tää ihana apu mitä olemme saaneet. Kaikki ihanat vaatteet, lelut, kirjat, hygienia tuotteet, pyykinpesuainetta, leipää, karkkia, ruokaaaaaaaa ja paljon paljon muuta. En tiedä miten ikinä voisin kaikkia teitä ihania ihmisiä kiittää, kumpa voisin rutistaa jokaista kaulasta… ei apua nyt rupesi taas kyyneleet vierimään silmäkulmastani kun ajattelenkin miten on niin ihania ihmisiä jotka hyvää hyvyyttään auttaa toisia. Toivon että joskus pystyisin myös itse olemaan se joka tarjoaa apua. 5

Tämä kaikki on ollut niin huikeeta, ihmiset kenellä lämmin auttava sydän, tuntemattomia mutta niin lähellä sydäntäni. En voi kylliksi kiittää enkä sanoiksi pukea tätä iloa mitä olemme saaneet teidän ihanien ihmisten kautta. ​M​ikä sen ihanampaa kuin katsoa lasten ilmeitä kun saa syötävää tai puhumattakaan kaikista ihanista vaatteista tai leluista mitä on tullut. Kaikesta kurjuudestamme huolimatta näemme valoa ja iloa. Ei tarvitse joka ilta tai päivä sanoa lapsille​,​ että valitettavasti jääkaappi on tyhjä eikä ole ruokaa. Onneksi on ihmisiä ihania, hyviä. Onneksi on lämpimiä sydämmiä, sydän täynnä kultaa. Kiitän sydämestäni teitä kaikkia

Pinjan perhe


AKV:n AVULLA ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN

Halusin lähestyä teitä kiitoksen ja pienen toiveen merkeissä näin joulun alla.  Syksyn aikana teidän kautta saatu apu minulle ja tyttärelleni on kantanut paljon hedelmää. Kun uskalsin tunnustaa tilanteeni ja ottaa vastaan apua, olen päässyt elämässäni eteenpäin valtavan paljon. Vaikken masennuksesta kokonaan olekaan parantunut ja elämä välillä on raskasta, on teidän siipien suojissa ollut arki helpompaa ja hyvinvointini on sitä kautta parantunut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen energisempi, pidän huolta itsestäni, opiskelen ja sain loistavan työharjoittelupaikan! Uskallan jo haaveilla tulevaisuudesta, eikä elämäni ole enää täysin näköalatonta.

pexels-photo-1602744.jpegMun on vaikea kuvailla sitä, kuinka suuri tuki AKV:n olemassaololla on meidän elämässä ollut. Se positiivisuus ja aito välittäminen on kantanut mua eteenpäin ja luonut uskoa ihmisten hyvyyteen. Olen onnekas saadessani olla osa tätä yhteisöä ja haluan jatkaa aktiivisesti mukana vielä myöhemmin auttajan roolissa. Vaikka kaikki lahjoitukset ja ruoka-apu ovat pelastaneet monesta tukalasta tilanteesta, niin se hyvä henki ja rakkaus, joka ryhmän kautta on mulle ja tytölleni välittynyt, on ollut jopa vieläkin tärkeämpää –  juuri sitä mitä synkimmissä vesissä tarvitsin. Oli huojentavaa huomata, ettei kaikesta  tarvitse selvitä yksin.

Terveisin Mandi


MILLAISTA ON OLLA AKV-PERHE

 

Haluaisin kertoa teille AKV n toiminnasta näin autettavan näkökulmasta. Toivon, että kaik​ki ​ymmärtäisivät miten hurjan työn meidän ihanat vastuuhenkilöt tekevät. Samaten se, miten ihania he kaikki ovat​.​ Minä en löytänyt Akv:tä​,​ vaan Natalia löysi minut. Yhteinen ystävämme kertoi huolensa meidän tilanteesta Natalialle joka otti heti yhteyttä.Tiedättekö miltä tuntuu ja maistuu epätoivo? Kun lapsilla ei ole ruokaa, diakonin ruokasetelit on haettu jo alkuvuodesta, laskunippu vaan kasvaa. Olet siinä pisteessä​.​ että mietit olisiko hyvä lasten kasvaa muualla ja pohdit​,​ että milloin tulee se piste​,​ että myyt itseäsi saadaksesi ruokaa ja pidettyä asunnon alla.​ ​Epätoivo tuntuu rinnan alla, kurkussa ja silmien takana puristuksena kun kyyneleitä ei enää tule.

Semmoisella hetkellä Natalia laittoi mulle viestiä että ei hätää, apu on tulossa.​ ​Se epäusko, toivo, häpeä, nöyrtyminen. Kaikki tunteet vuorottelivat.​ ​Ruokaa tuli seuraavana päivänä​, ​​l​eipää, hedelmiä, mehua​. ​Herra paratkoon, muroja lapsille! Ja kun lapset näkivät ne ja kysyivät että äiti Saanko ottaa? Se hetki oli kullanarvoinen​,​ kun sai sanoa​,​ että ota niin paljon kuin haluat, me saadaan lisää apua.​ ​Kymmeniä soitettuja puheluita. Natalia oli niin lämmin, niin myötätuntoinen ja myös napakka. Aina jaksoi kysellä ja kysellä ja pohtia miten me saadaan tilanne muuttumaan.
Natalia tuli käymään, lisää ruokaa mukanaan! Kaapit täyttyivät ja pakastimeenkin riitti.​ ​Halauksia, itkua, lisää itkua, itkua surusta, onnesta, myötätunnosta.​ ​Papereiden läpikäymistä, hakemuksia, lisää papereiden läpikäymistä.​ ​AKV:sta sanottiin​,​ että me ​meistä​ tulee AKV​-​ perhe ja ​me​istä tehdään postaus​, ​enää ei tarvitse tuntea nälkää. En voinut edes kuvitella mitä tarkoittaa olla AKV-perhe.​ ​
Ja apua tuli​!​ Jokainen kassi avattiin riemulla, kuvia otettiin, naurettiin, kiitettiin.​ ​Niille jotka tulivat suoraan ovelle kassin kanssa en osannut mitenkään kiittää tarpeeksi.​ ​Se on hämmentävää semmoisen epätoivon jälkeen kohdata niin lämmintä välittämistä. Mä tiedän​,​ että oon tehnyt vääriä valintoja elämässä​:

Tehnyt liikaa lapsia.

Silloin en tiennyt mitä tuleva tuo.

En tiennyt​,​ että osa lapsista olisi erityisiä.

En tiennyt​,​ että sairastun vakavasti.

En tiennyt​,​ että puoliso jättää minut yksi tämän kaiken kanssa.

En tiennyt​,​ että yhteiskunnassa on niin paljon porsaanreikiä.

Luulin​,​ että pystyn aina käymään töissä, rakkaassa työssäni.

14046028_10157265606795484_1589709569686393042_nEi mennyt ihan niin.​ ​Toimeentulotuella pystyy jotenkin elämään, lyhyitä aikoja. Se on täysin riittämätön​, mutta ainakin saat lääkkeet ja sähkö maksetaan.​ ​Suurin ongelma syntyy silloin kun tulot ylittävät hieman toimeentulotuen rajat.​ ​Minu​ll​a esimerkiksi itselläni on useita lääkkeitä, lisäksi kaksi lapsistani on lääkityksellä, Toisella on kaksi eri lääkettä ja toisella kolme.​ ​Nythän on helppo sanoa​,​ että hae täydentävää tukea.​ ​Entä jollei sitä saa? Kelassa on se hyvä puoli​,​ että heillä on yksinkertaisesti tiuka​t​ ehdot kaikelle.​ ​Sossussa se ei mene niin.​ ​Kun sulle kerran siellä nauretaan päin naamaa​,​ niin se lannistaa jo valmiiksi lytätyn ihmisen niin​,​ että mitään valitusta ei jaksa edes ajatella. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.​ ​Sitä kietoutuu omaan epätoivoon.

Sitten haluan kertoa henkisesti puolesta​. ​Kun olet lannistunut, lytät​ty​, sairas,​ ​yksin tässä maailmassa​,​ niin et jaksa taistella ja vaatia omia oikeuksiasi. Kerron nyt esimerkkinä oman sairauteni.

Minulla on CRPS2.​, m​aailman kovin tunnetuin krooninen kipu.​ Se piinaa ja polt​taa ​24/7,vuodesta toiseen.​ ​Julkisella puolella sain todella pöyristyttävää kohtelua. Kohdeltiin ​kuin ​narkomaani​a, ​minua, joka kärsin ja kidun.​ ​Haukuttiin, sanottiin​.​ että minut ​nähdään ​mieluummin pyörätuolissa kuin syövän vahvoja lääkkeitä.​ ​No, pyörätuolissa minä todellakin olen nyt. Jouduin menemään yksityiselle fysiatrille koska toinen vaihtoehto olisi ollut antaa lapset huostaan.​ ​Jokainen kerta​.​ kun kävin maksoi 110€. Onneksi puoliso ei ollut vielä lähtenyt silloin.​ ​Mutta se syvensi meidän kuoppaa​mme​. Laskuja jäi maksamatta ja puuropäiviä oli aina useammin että pääsin lääkäriin.​ ​Ja joo, yritin toki hakea toimeentulotuesta​ apua​, mutta sitä ei huomioitu, edes kun hain täydentävää tukea.

Soitin kerran lastensuojeluun​,​ että auttakaa, minä olen liian kipeä, en pärjää enää.​ ​Tiedättekö mitä se apu oli?​ ​Kerran viikossa tapahtuva perhetyö jolloin pelattiin pelejä.​ ​Yhden kerran myönnettiin pitkin hampain bussiliput kuukaudeksi​,​ mutta tehtiin selväksi​,​ että se on kertaluontoinen apu.​ ​Pidän Nataliaa enkelinä. Enkelinä joka saapuu tuomaan ruokaa, vaatteita, kattiloita, mitä vaan tarvitaan.​ ​TEIDÄN avulla pääsin ylös epätoivon loukosta ja tänä päivänä olen auttajana. Mitäköhän olisi tapahtunut jollen olisi saanut apua?​ ​T​E OLETTE TÄRKEITÄ. Ihan pienikin apu, pyykkipulveri, juustopaketti, mikä vaan voi olla toiselle se juttu mikä nostaa pois epätoivosta ja kannattelee.​ ​Auttaminen voi olla myös sitä​,​ että teet valmiin ruoan sairaalle, viet koiran ulos, autat lasten kanssa, kuuntelet.Minä halusin kertoa tarinani ja jotenkin välittää sen valtavan työn mitä vastuuhenkilöt tekevät ja myös tunnepuolen.​ ​Hyvinvointiyhteiskuntaa ei enää ole.​ ​Hätää kärsiviä on ihan valtava määrä.

Teidän, anonyymi autettava.


LEENAN PERHE SAI SÄHKÖT

Haluaisin sanoa nämä sanat meitä auttaneille ja kaikille teidän ryhmässä. Mahdotonta vaan kuvailla kiitollisuutta, mutta mie yritän.

En edelleen löydä sitä sopivaa sanaa sille tunteelle mikä tästä kaikesta on tullut.

Se, että ei tarvitse miettiä omia vaatteitaan, sitä että onko paidassa reikä tai tahra ja miten räsyiseltä näyttää, on tosi iso asia. Kerrankin on vara valita. Olemme saanet ihanan paljon vaate- ja jalkineapuja. Emme vieläkään ole selvillä vesillä kaikkien laskujen kanssa, mutta ilman akv:n auttajia en tiedä miten olisimme selvinneet! Itseasiassa, meillä ei olisi mitään, koska kaikki meillä on sähkön varassa. Ei olisi vettä, ei ruokaa. Elää voisi tottakai ja sitä ruokaakin voisi jossain tehdä, jos sitä voisi sitten säilyttää jossain. Mutta, vettä ei saisi mistään. pexels-photo-258109.jpgAjattelin, että jos nyt yksi tai kaksi ihmistä auttaisi, niin se olisi jo jonkinlainen pieni ihme. Saimme kuitenkin apua monelta auttajalta ja nyt meillä on taas sähkö, jonka varassa on kaikki, koko elämä! Joten ei pelkästään se, että illalla tulee valo, vaan se, että pystymme täällä olemaan ja asumaan, omassa kodissa, se on pelkästään jo aihe isoon kiitollisuuteen. Olen kiitollinen ja toistan itseäni, Te olette sankareita! Ihan käsittämätöntä.
Ihminen joka ei ole tällaista koskaan kokenut, ei pysty käsittämään millaiselta tuntuu saada tämän kokoluokan apu, täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Täydellisen epätoivon ja romahduksen ”nyt annetaan periksi” hetkellä tulitte ja pelastitte
Yksi sana -kiitos

TUULIAN PERHEEN KIITOKSET

Yritän tällä postauksella saada kiitollisuutemme tunnetta näkyväksi. On jotenkin niin vaikea saada sanoiksi sitä miten iso pelastus akv on ollut perheelleemme. Akv.n kautta olemme saaneet mm. koulu-ja kerhoreput. IMG_1078Eskarilaisen repussa oli pikku kirjelappunen lapselta, joka oli repun meidän eskarilaiselle lähettänyt ja tämä kirje on niin tärkeä, että sitä suojellaan ja varjellaan. Tyttäreni tuli niin iloiseksi, kun joku oli hänelle pikku kirjeen kirjoittanut.

Yhtenä päivänä yövuoron jälkeen en ennättänyt nukkua ollenkaan, kun saatiin peruutuspaikka pienimmän 1-vuotiaan lapsemme korvien putkitukseen. Hän oli itkenyt kolme kuukautta. Minua pelotti ja pyysin akv:n kultaisilta ihimisiltä olkapäätä, esirukousta ja tukea ja sitä sain heti paikalla. No päivän tukihan ei siihen loppunut, vaan tuli viesti, että jos joku olisi kotona niin meille tuotaisiin ruokaa. Meillä oli kaapit tyhjänä, enkä edes ollut uskaltanut ajatella mistä saisin taas lapsille ruokaa.

Kun ruokaa tuli, niin sitä oli paljon ja oli huomioitu koko meidän perhe. Saatiin kanaa, tomaatteja, hedelmiä, lihaa, hernekeittoa, hapankorppuja, jugua, munia, leipää….siis niin paljon kaikkea mistä me saatiin ruokaa viikoiksi! Me ei voitu ymmärtää teidän hyvyyttä! Kaikki ruoka, joka saadaan, käytetään viimeistä murua myöten ja aina keksitään jotain, mitään ei koskaan heitetä pois. Lapset on innoissaan, kun on saaneet jugurttia ja pienimmäinen kasvissoseita.
Kiitos kun välitätte kiitoksia auttajille. Itse tunnen pahaa mieltä kun mielestäni en osaa kiittää niin paljon kun päivittäin ootte mielessä. Kun lorautan teiltä saatua shamppoota lasten hiuksiin tai tiskaan teiltä saadulta tiskiaineella astioita, niin kiitollisena vaan aattelen, että mistä nämä kaikki on tulleet. Ollaan saatu myös vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä, keittiövälineitä, kenkiä. Heti kun vaan meillä hiukan helpottaa, niin me autetaan myös, kun voidaan. ️Ihan niin kun entisessä elämässä ennen lapsia ja vielä lastenkin aikana minä pyöritin omaa hävikkiruokajakelua. Kokemusta löytyy nyt siis molemmilta puolin auttaa ja saada apua.

KUN KAIKKI TUNTUI KAATUVAN

Hiukan taustastamme:

Haluaisin kertoa teille tarinan meidän elämästä, siitä miten merkityksellinen teidän apunne ja tukenne meille oli ja mitä hyvää se on saanut myöhemmin aikaan.

Kaksi vuotta sitten olin aivan epätoivoinen ylivelkaantunut yh-perheen äiti. Olin jäänyt työelämästä ensin pitkälle sairauslomalle ja sitten kuntoutustuelle. Se romahdus ns. hyvinvointikuplasta köyhäksi ulosottovelkaiseksi ja tulevaisuus ilmeisesti koko lopun elämääni täysin työkyttömänä oli suuri järkytys minulle. Vanhin poika on erittäin vaikeasti vammaisena laitoksessa, tytär kotona ja nuorin poika hyvin vaikeasti sairas. Hoidin kotia ja kaikkea lähes yksin, vaikka olin hirvittävän kovissa kivuissa epäonnistuneiden selkäleikkausten yms. vuoksi. Sitten minuun otti yhteyttä AKV:sta Natalia, joka oli kuullut meistä erään toisen avustusperheen äidiltä.

Niin me sitten Natalian kanssa paljon juttelimme ja kirjoittelimme. Natalia oli niin suurena tukena ja sai minut nousemaan hirvittävästä häpeästä, kun niin häpesin köyhyyttämme. Vaikka eihän se meidän oma syy ollut. Natalia auttoi pelkällä kuuntelulla ja empatialla enemmän kun kalliit terapiat. Hän ymmärsi, eikä tuominnut tai muuta.

Sitten tulimme ”julkisuuteen”

Seuraavaksi koitti se hetki, kun Natalia kysyi saako julkaista meidän perheestä avunpyynnön. Se oli tosi kauniisti kirjoitettu ja liikutuin jo siinä vaiheessa. Voi sitä onnen päivää kun tajusin, että ihmiset haluaa oikeasti auttaa meidän perhettä tällä vaikealla hetkellä vilpittömästi ja täydellä sydämellä! Siis kymmeniä auttajia: saimme vaatteita lapsille ja myös minulle, paljon ruokaa ja jopa ruokakaupan lahjakortteja! Ja niin paljon kannustusta ja tukea!

Tyttäreni on ollut todella kovilla, kun on joutunut pitämään pikkuveljestä huolta minun ollessani tosi kipeä, sai meikkejä ja muuta! Hän oli kauan haaveillut kosmetiikasta ja hän sai jopa lahjakortin nuorten muotikauppaan! Se olikin aivan ensimmäisiä kertoja, kun pääsi muutaman uuden vaatteen ostamaan. Poikani sai leluja ja talvihaalarin sekä saimme muoviastioita yms, joita voimme käyttää sillon kun rakas jo aikuinen poikani (n 1,5 vuotiaan tasolle kehittynyt) tulee kotiviikonlopuiksi kotiin.

AKV:n ansiosta pääsimme jotenkin jaloilleen enkä löytänyt sanoja kuinka kyllin kiittää! Saimme ainakin 20 korttia, jotka olivat vuoden ajan jääkaapin ovea muistuttamassa AKV:n ihmeellisistä ihmisenkeleistä. Elämme yhä selvästi köyhyysrajan alapuolella ja minun terveyteni heikkenee, enkä tästä enää parane, mutta enää en ole yksin. Tukenne tuntuu yhä eikä unohdu koskaan meiltä keneltäkään.

girl-3394947_960_720Tajusin, että vaikka elämäni on hyvin raskasta ja köyhiä ja sairaita tulemme aina olemaan, niin minäkin voisin aloittaa ”toisen elämän” ei vaan autettavana, vaan myös auttajana! Olin ja olen yhä masentunut ja myös ahdistunut, mutta aivan kuten Natalialle, niin minullekin auttaminen on parasta terapiaa!

Teidän hyvyys meidän perhettä kohtaan johti siihen, että keksin perustaa ns. oman avusturyhmän kotipaikkakuntani ihmisille. Aluksi en edes Natalialle tästä kertonut, mutta kun ryhmä oli jonkun aikaa toiminut kerroin ja Natalia oli kuulemma itkenyt onnesta,  kun AKV:sta alkanut apu johti siihen, että nyt ainakin sadat perheet ovat saaneet apua toinen toisiltaan! Ryhmä on siis aika erilainen kun AKV, mutta sama ajatus että autetaan toinen toisemme kun voidaan.

Perustin siis ryhmän ja saimme yhteistyökauppoja ja aloimme ystäväni kanssa alkaa jakamaan hävikkiruokaa. Tätä ruokaa saa noin 40 perhettä tai vanhusta viikossa muovikassillisen. Aina meillä ei ole bensarahaa, mutta lähes joka viikko pystymme ruuat hakemaan ja viemään eri puolille kyläämme. Kyllä siinä omat kivut hiukan unohtuu, kun pääsee auttamaan ja saa antaa ruokaa muille. Tajusin ihan todella kuinka tärkeää auttamistyö on. Silloin vasta kunnolla tajusin kuinka paljon on vähävaraisia ihmisiä ja kuinka tiukilla iso osa ihmisiä elää. 14344712_10157392630000484_5395493911706130191_n.jpg

Elikkä voin kiittää ryhmäni olemassaolosta AKV:ta ja erityisesti Nataliaa, joka meidän perheen hätään vastasi mielettömällä avulla ja huomioi perheemme kokonaistilanteen. Oma avustusryhmäni on yhä voimissaan ja toimii aktiivisesti! Jos ryhmäni avunsaajat tietäisi, että tämän kirjoitan, niin tähän tulisi varmasti todella monia allekirjoituksia kiitosten muodossa.

Kiitos koko AKV ja kaikki auttajat!


MANDIN PERHE

Tästä kirjeestä kaikki alkoi:

”Nöyrä avunpyyntö

Olen 9-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti. Elämä on antanut paljon, mutta myös ottanut ja viime vuodet ovat olleet äärimmäisen raskaita lähimmäisten kuolemien ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa täynnä olleen avioliiton vuoksi. Nyt ero on takana, mutta se jätti syvät arvet sieluun ja elämänhaluun, itsetuntoon. Olen vaikeasti masentunut ja käyn terapiassa. En aio luovuttaa. Tuon liiton aikana henkilökohtainen talouteni ja raha-asiani sotkettiin totaalisesti ja sen seuraukset tulevat mukanani vielä vuosikaudet. Pelko hallitsi elämäämme. Nyt olemme turvassa joskin suuret miehen aiheuttamat velat niskassa ja luottotiedottomina.

Vaikka olemme tyttöni kanssa onnellisia kahden, on meillä usein puutetta perusruoasta, siivous- ja hygieniatuotteista sekä vaatteista. Haaveilen esim. uudesta mopista ja vanulapuista. Vaikea mitään pyytää, mutta jauhot, hiutaleet ja säilykkeet olisi mahtava lahjoitus! Olen usein joutunut tyttärelleni sanomaan olevani sairaana, enkä siksi voi käydä kaupasta hakemassa ruokaa, vaikka todellisuudessa tilillä on 7 senttiä rahaa. Usein jätän itse syömättä, jotta lapsi saisi enemmän.

Tytölle etsin vaatteita annetaan-palstoilta ja kirppikseltä, mutta ei sielläkään hinnat kovin alhaisia ole. Itselleni en ole edes alushousuja ostanut vuosikausiin.

medical-1905067_960_720Kaikki raha menee ruokaan ja muihin tavanomaisiin ja pakollisiin ostoksiin. Meillä tarvitaan monia lääkkeitä. Minulla on monia aika pahoja sairauksia ja juuri tehty suolistoleikkaus. Molemmilla meillä on todella paha astma. Omat lääkkeet ostin kerran, kun sain yhtenä kuuna toimeentulotukea ja näin myös maksusitoumuksen lääkkeisiin. Ensi kuussa ne tulisi maksaa sitten itse. Tarvitsisin lääkkeet, koska ilman niitä en pärjää. Olen sitten itse syömättä, tytön terveys ja onni menee kaiken edelle

Natalia kysyi haaveita. No jos kerran pitää jotain kehdata sanoa, niin uimahallilippu tai bussilippu. Käyn kirjastossa ja kävelyillä ne on minun harrastukset. Uiminen tytön kanssa olisi ihana yllätys! Joka kuukausi pyrin lyhentämään perinnässä/ulosotossa olevia velkojani edes parilla kympillä. Usein se vaan on mahdotonta.

Ex-miehelläni oli siis koko ajan toinen perhe ja minä yksin hoisin ja hoidan kaikki tyttäreni menot. Rankka työpaikkakiusaaminen, rakkaimman aikuisen ihmisen äkillinen kuolema syöksivät minut totaaliseen ahdinkoon. Olen hävennyt mm. sitä, että exäni vuoksi minulla ei ole luottotietoja ja ylipäätään miten köyhiä olemme.

Sydämellinen kiitos jos joku lahjoittaa tyttärelleni kengät ja takin tms.”

Toinen kirje, kun apua oli jo hiukan mennyt perille:

14516416_10157523881690484_2594434676602879312_n”Ruoka-apu, kaikki apu, jota nyt jo olen saanut ryhmän kautta on auttanut minua jaksamaan arjessa ja tuonut turvallisuudentunnetta, jonka ansiosta olen nukkunut yöni paremmin. Koen aivan äärimmäistä kiitollisuutta teitä kaikkia auttajia kohtaan. En osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon auttamishalunne ja empatiakykynne lämmittää sydäntäni. Se tunne, kun saan tarjota tyttärelleni ravitsevaa arkiruokaa ilman suurta stressiä, on sanoinkuvaamaton. Ja uskon, että kun äidillä on edes yksi huoli vähemmän arjessa, sillä on positiivinen vaikutus lapsenkin arkeen. Puhumattakaan siitä henkisestä tuesta mitä olette minulle tarjonneet. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin koen etten ole täysin epäkelpo äiti ja kaikinpuolin huono ihminen. Tyttökin on pannut merkille, että hymyilen nykyään useammin. Voin paljon paremmin, en juuri enää edes itke. Tytöllä on kivoja vaatteita, hiuspompuloita ja meillä on ruokaa useammaksi päiväksi. Voiko tämän enempää toivoa

Masennukseni ja kovat kivut ovat estäneet minua palaamasta työelämään, mutta apunne ansiosta jo nyt voin hiukan paremmin ja olen aloittamassa kuntouttavan työtoiminnan.

Toivon itsekin pääseväni joku päivä auttamaan muita tiukoissa tilanteissa eläviä – pistämään hyvän kiertämään. Nyt olen kuitenkin kiitollinen avunsaaja, joka on saanut tämän ryhmän avulla lisävoimia elämässä eteenpäin siirtymisessä. Sitä helpotuksen tunnetta ei voi rahassa mitata. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää syksyä ja kiittää sydämeni pohjasta”️

Kolmas kirje, kun perhettä oli autettu reilu kuukausi:

”Teidän kautta tullut positiivinen energia ja apu on saanut aikaan elämämme suurimman mullistuksen! Koetan kirjoittaa näistä tunteista, vaikka mitkään sanat ei kerro riittävän hyvin tästä kiitollisuudesta ja uudesta elämästä. ONNELLISESTA elämästä. Toivon, että tämä kirje tavoittaa meitä auttaneet sekä kaikki ryhmän jäsenet. Kunpa kaikki sitten ymmärtäisivät miten merkityksellistä aivan pienikin apu on ja rohkaistuisivat auttamaan muita hädässä olevia perheitä.

Ensin häpesin ottaa apua vastaan, mutta kun ensimmäinen ”apulähetys” saapui ihanien viestien ja lämpimän halauksen kera, unohtui kaikki häpeä kerralla ja ymmärsin, että minua halutaan auttaa enkä ole taakka kenellekään. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen teille kaikesta. Ette välttämättä edes tiedä, kuinka paljon teiltä saatu konkreettinen apu sekä voimaannuttava lähimmäisenrakkaus ja positiivisuus on vienyt minua ja samalla tietenkin tytärtäni elämässä eteenpäin. Synkän syksyn ja epävakaan tulevaisuuden tilalle olen saanut opiskelupaikan sekä työharjoittelupaikan. Kun en enää valvo öitä itkien kasaantuvia laskuja ja sitä, mistä saisin ruokarahaa seuraavalle päivälle, olen jaksanut tehdä asioita itseni hyväksi ja se tietenkin heijastuu lapseenikin. Olen pirteämpi ja aktiivisempi äiti.

daisies-3482335_960_720Olette avullanne luoneet sellaisen positiivisen lumipalloefektin, joka varmasti kantaa vielä pitkälle. Voin ihan rehellisesti sanoa olevani onnellinen just nyt. Näin ei vielä muutama kuukausi sitten ollut. Tietenkin vaikeitakin päiviä edelleen tulee ja rahasta on jatkuvasti pulaa, mutta niin moni stressitekijä on nyt poissa kokonaan. On tilaa hengittää ja nähdä elämäntilanteen hyvät puolet. Ystäväni ovat huomanneet tuon suuren eron olemuksessani niin fyysisesti kuin henkisestikin ja iloitsevat kanssani hyvästä olosta. Enää en jää yksin kotiin vaan tapaan ihmisiä ja olen sosiaalisempi.

Näiden sanojen myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa syksyä. Olette olleet meille kuin kynttilät piemään ja johdattaneet oikealle polulle. Toivon pääseväni toimintaanne mukaan itsekin auttajan roolissa kunhan oma tilanteemme helpottuu. Tytön kanssa leivommekin viikonloppuna pullaa ja muffinseja pakastimeen, kiitos teiltä saatujen elintarvikkeiden

Iloa, valoa ja rakkautta teille kaikille meiltä

T. Mandin perhe”