AKV Ylen Olohuoneessa

Autetaan Kun Voidaan -ryhmän perustaja Natalia Kral-Leszczynski kertoi lyhyesti AKVn toiminnasta torstaina 28.5.2020 Yle Olohuoneen jaksossa Kiitos – tästä selvitään! Natalia kirjoitti oman postauksen aiheesta facebookiin, josta alla hieman lyhyempi versio:

Hommahan meni niin, että Olohuone-ohjelman tuottaja soitti minulle ja kysyi voisinko tulla ko. ohjelmaan puhumaan auttamisesta. Oletin ohjelma olevan joku keskusteluohjelma, mistä minä kerron AKVn toiminnasta. Sovittiin että seuraavana päivänä kello 13 laitetaan kamera päälle. Minä siinä sitten extempore kerroin, tai oli tarkoitus kertoa miten AKV vuonna 2014 syntyi, mitä me tehdään, miten me tehdään, ketä me ollaan, millainen arvomaailma ryhmässämme on jne. kesken monologin mut pysäytettiin ja linjan toisessa päässä oli Tiina. Mulla ei ollut mitään hajua kuka Tiina, ja mikä tää juttu on. Hetken ajattelin että hänkin on joku auttaja ja me hänen kanssa jutellaan miten he toimii. No mutta eipä ollut. Tai siis kyllä oli auttaja, mutta myös meidän perhe siipien suojassa oleva ihana ihana Tiina Pikkusen meni mulla pasmat sekasin kun hän alkoi yhtäkkiä kiittämään meitä, kun siis luulin olevani jossain keskusteluohjelmassa kertomassa auttamisesta. Tuo kiitos kuuluu meille kaikille ja mua niin harmittaa, että ainoa järkevät lauseet leikattiin TV-pätkästä pois. Tästä syystä olen kirjoittanut ne tähän alas.

*JOKAINEN voi auttaa! Jokainen! Ainakin joskus.

*Hän joka kokee, ettei voi mitenkään auttaa, tarvitsee usein kiireesti itse apua! Silloin täytyy olla meinaan asiat TODELLA huonosti.

*Apua tarvitsee JOKAINEN! Ainakin joskus.

*Auttaminen ei ole erillinen teko, tai toimenpide, vaan yhtä ilmeinen osa elämää kun nukkuminen, hengittäminen ja syöminen.

*Kaikessa mitä elämässä tekee, eli myös auttaessa, tulee pyrkiä kohtelemaan lähimmäistään, kuten toivoo itseään kohdeltavan. Vain yksi sääntö, jota noudattamalla et voi epäonnistua. Toki meistä kukaan ei tuohon aina pysty, en ainakaan minä! Mutta yritän.

*Meistä jokainen pystyy halutessaan antamaan uskoa, toivoa, rakkautta ja rohkeutta heille, joilla sitä ei ole. Kukaan ei tietenkään aina pysty, mutta joskus! Autetaan kun voidaan!

*Kenenkään kalenterissa ei lue klo. 14-15.20 ”Auttaminen”. Auttaminen on läsnä 24/7/365. Sanoin, teoin ja ajatuksin.

*Ei ole väliä ketä auttaa ja miten auttaa, kunhan auttaa! JOKAINEN meistä ikään, sukupuoleen, rotuun, uskontoon jne. katsomatta on yhtä arvokas.

*Kohtele jokaista ihmistä ja elävää häntä kunnioittaen. Kun autat, tee se hänelle mahdollisimman helpoksi tarjoamalla itse apua. Avun pyytäminen on nimittäin äärettömän vaikeaa, jopa nöyryyttävää.

*Auta ajoissa! Moni sukupolvelta toiselle siirtyvä syrjäytyminen olisi katkaistavissa ajossa aloitetun auttamisen myötä. Esim. auta läksyjen teossa, kannusta hakemaan opintopaikkaa, tarjoa kesätyötä, tai auta hankkimaan ammattikouluun vaaditut turvakengät…

*Jos näet hätää, toimi ripeästi ja auta. Ei tietenkään yksin, vaan pyytämällä kavereita, tai vaikka AKV:n porukkaa mukaan! Jos naapurisi laihalla lapsella on risat ja liian pienet vaatteet, kukaan ei hae koulusta ja lapsi pelkää miehiä, ei asiat kotona taatusti ole hyvin. Sinulla on VELVOLLISUUS toimia ja ottaa esim. yhteys lastensuojeluun. Samoin selvästi huonosti voivan vanhuksen kohdalla.

*Heikot ihmiset tarvitsevat meitä hiukan vahvempia. Olen kiitollinen siitä, että voit olla se vahvempi ja tukea heikompaa. Heikon hylkääminen on halveksittavaa. KETÄÄN ei saa jättää yksin!

*Tarjoa tietotaitoasi sairaille esim. saamaan lakisääteisiä apuja ja tukia. Ole proaktiivinen. Todella moni apu on aineetonta, eikä apua antaakseen tarvita rahaa.

*Valtaosa henkisestä ja fyysisestä väkivallasta tapahtuu kodeissa! Sinun, minun ja meidän naapuriasunnoissa. Älä sulje korviasi, tai usko jatkuviin selityksiin, miksi lapsi on ruhjeilla ja äidin silmä taas mustana. TOIMI HETI!

*Älä käännä katsetta pois kun näet köyhyyttä, yksinäisyttä, surua, tai ”laitapuolenkulkijan”. Hänkin on ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi arvokkaana.

*Ole kiitollinen mahdollisuudesta saada auttaa! Se on etuoikeus! Anna myös muille mahdollisuus auttaa esim. pihahommissa, jolloin muutkin saavat tuntea iloa auttamisesta.

*Älä koskaan, ikinä epäröi pyytää apua! Sitä vartenhan me ollaan olemassa, toinen toisiamme varten!

*Kannattaa välillä pysähtyä, miettiä elämää, elettyä ja tulevaa. Osoittaa rakkautta ja kiitollisuutta heille, jotka sitä ansaitsevat ja/tai tarvitsevat. Elämä on niin hauras, niin hauras…ei sitku, vaan nyt. Koska voidaan.

*Mieti joskus, otatko vai annatko? Nautitko enemmän antamisesta vai saamisesta? Kohteletko läheisiäisi, tuttuja ja tuntemattomia, kuten toivot itseäsi kohdeltavan? Minä mokaan tässä alati. Ihan tuon tuosta. Mutta yritän, tässäkin.

*Ihan vaan ajatuksena kysyn, voisitko jättää jonkun itsekkään, ikävän asian sanomatta ja sen sijaan vaikkapa kiittää työpaikkasi siivoojaa hänen tekemästään arvokkaasta työstä, tai omaa puolisoasi vessapaperin asettamisesta oikein päin? Pienistä teoista kasvaa iso virta.

Linkistä pääset katsomaan ohjelman kohdasta, jossa Natalia puhuu AKV:stä: