Miten kilttejä ihmiset onkaan

AKV saa paljon kiitospostauksia ja kuulee lukuisia elämäntarinoita kaiken aikaa. Usein haluaisimme tehdä enemmän, auttaa jotenkin vielä kokonaisvaltaisemmin, saada lapsille ja vanhemmille tukea ja harrastuksia, lisää mielekkyyttä elämään. Kaikkeen emme kuitenkaan taivu, mutta auttajien ja lahjoittajien turvin teemme pieniä ihmeitä. Seuraavassa Tiinan perheen terveisiä ja tilannekatsaus.
”Miten kilttejä ihmisiä onkaan? On teillä ihmeellinen porukka. Mielikuvissani halaan tiukasti jokaista meitä tukenutta, kilttiä ja auttavaista ihmistä.”

Tiinan perheen tilanne on alkanut kääntyä parempaan päin osaksi AKV:n avun myötä. Tiina sai juuri takautuvasti hänelle kuuluvia tukia Kelasta ja muutenkin tuki- ja velanhoitoasiat on avullamme saatu eteenpäin. Tuetun loman perhe päätti perua, vaikka takautuvasti saadut tuet olisivat omavastuuseen riittäneet. Laskujen maksu, lääkkeet ja ruoka pitää priorisoida ykkösenä.

Perheen tyttären kamppailu masennuksen kanssa herätti monessa auttajassa huolta. Tiina avaa hiukan tyttärensä tilannetta, kun perhe on saanut apua: ”Tytär on ollut kerrassaan otettu ja ilahtunut saamastaan huomiosta, ja tuntenut itsensä tärkeäksi! Kynnet on laitettu uusilla jutuilla, meikit on käytössä ja vaatteita testailtu. Kauneuspäivä on kalenterissa, odotusta on ilmoilla -samoin ihmetystä, että kuinka juuri hän nyt tällaiseen hemmotteluun pääsee! Kerroin, että monet ihmiset ovat halunneet osoittaa tukensa sekä ilahduttaa häntä. Äitinä haluan kiittää tyttären kiitosten lisäksi vielä erityisen paljon, että hänen taistelunsa masennusta kohtaan on tuntunut monelle tärkeältä ja moni on halunnut omalla panoksella auttaa! Kun tästä selvitään, meillä on entistä vahvempi tytär ja me ollaan entistä tiiviimpi perhe”.

Tiina kiitosviesti koko AKV:lle: ”Moni tietää, miltä tuntuu katsoa jääkaappiin, missä on joitakin maustekastikkeita, margariinin loppu ja taustalla valo. Moni tietää senkin paniikin, kun tilillä on muutamia senttejä, ja seuraava rahaa tuova päivä tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Entä laskupino -tuttu juttu! Häpeä, liian tuttua. Sitten on meitä onnellisia, joille on autettu kotiin syötävää!  Tai posti on tuonut kultaakin arvokkaamman lahjakortin, jolla täydennät pakkasta!  Joku on kuunnellut sun hätää ja huolia, neuvonut ja tukenut, sanonut; kiitos että saadaan auttaa! Pienenkin avun saaminen kriittisessä taloustilanteessa tuntuu uskomattoman ihanalta!

img_1921Hämmennys, helpotus, ja sitten ilo: joku ihana ihminen jossain luki mun hädästä ja halusi auttaa. Kiitollisuus, että vielä löytyy porukkaa, joita toisen kurja tilanne koskettaa ja halua ja mahdollisuuksia auttaa löytyy. Rakkauden sekainen fiilis empaattisia, auttavia käsiä kohtaan. Kiitos AKV kun tuotte ihmisiä yhteen, pelastatte monen arkea ja etenkin, että olette olemassa. Kiitos Natalia, sulla on suuri sydän! Ja kiitos kaikki, jotka koordinoitte apua. Kiitos vapaaehtoiset, jotka meitä olette monin tavoin auttaneet, en ikinä unohda tätä. Mä en enää häpeä, vaan uskon huomiseen! Joskus on vielä päivä, että mä voin vaihtaa puolta, ja laittaa hyvän kiertämään.

Pidän tärkeänä apuna myös sitä, että olen saanut neuvoja esim. tukien hakemisessa tässä hankalassa tilanteessa.  Avun pyytäminen tuntui aluksi vaikealta, mutta kaikki, jokaikinen AKV:ssa on luonut hyvää fiilistä!”