Hesarin köyhyystutkimus näkyy AKV:ssa päivittäin

Hesari julkaisi 6.1.2019 köyhyystutkimuksen, jossa oli mukana viime keväänä neljätuhatta osallistujaa. tulokset yllättivät rajuudessaan tutkijatkin. Me ”autetaan kun voidaan -ryhmässä” (akv) törmäämme päivittäin näihin tilanteisiin ja kuulemme toinen toistaan surullisempia ja järkyttävämpiä  tositarinoita.

On todella hyvä, että köyhyys ja sen mukanaan tuomat lukuisat ongelmat nostetaan pöydälle! monilla suomalaisilla on vielä se käsitys, että jos vaan käy töissä ja elää niukasti, niin aina pärjää. näin ei kuitenkaan ole, sillä ihmiset voivat olla köyhyysloukussa, vaikka tekisivät kolmea eri työtä. syitä on monia: avioero, velat, työttömyys, sairaudet, tapaturmat jne. moni taistelee kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa oikeuksistaan. kaikki eivät edes osaa hakea heille kuuluvia tukia. tässäkin akv pyrkii auttamaan, sillä fb-ryhmässämme on monia eri alojen asiantuntijoita.

OTTEITA HESARIN KIRJOITUKSESTA:
 

”Kuka olisi uskonut, että todellisuus olisi näin karmea. Ihminen toisensa perään kertoo, että on köyhyyden nujertamana yrittänyt päättää päivänsä tai harkitsee tekevänsä sen eläkkeelle jäädessään tai kun lapset ovat aikuisia. Niin moni tässä maassa kokee, että mitään toivoa ei näy.
– Minua on kiusattu lapsesta asti, koska olen köyhä. Muistan jo kymmenvuotiaana toivoneeni kuolemaa, ettei äidin tarvitsisi käyttää vähiä rahojaan ruokkimiseeni, kertoo kolmannen polven köyhä.
– Eläkeiän oon ratkaissut niin, että tapan itseni myöhemmin. Ihmisten mielestä se on kamala ajatus, mun mielestä helpottava. Että saisi joskus edes kontrollin tähän kurjuuteen. Ei tarttis eläkeikää olla kuset housussa jossain, missä kukaan ei edelleenkään välitä, sanoo yksineläjä.
– On kuin kädet olisi sidottu, tai eläisi häkissä – ulospääsyä ei ole nähtävillä, kuvailee yksi vastaaja. 

Tutkijat ovat nyt analysoineet kerättyjä vastauksia. Kokenut köyhyyden asiantuntija, tutkija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo, ettei ole aiemmin törmännyt tutkimuksissa yhtä massiiviseen itsetuhon ja vihan määrään.

”Uutta oli myös se, että monissa vastauksissa itsemurhasta puhuttiin järkeillen, harkittuna ratkaisuna ongelmiin, eikä asiana, johon ajaudutaan”, Kainulainen sanoo. Samalla, kun Suomi on maailman onnellisin maa, osa meistä on syvästi onnettomia. Tutkimus osoittaa sen, miten jatkuva rahapula ja niukkuus lannistaa ihmisen, alentaa elämänlaatua ja vie uskon tulevaisuuteen. ”Monilla ihmisillä ei ole mitään liikkumavaraa raha-asioissa. He elävät veitsenterällä”, Saari sanoo. HS:n niukkuuskyselyssä selvitettiin elämänlaatua usein kysymyksin.

Yksi ulottuvuus oli käytettävissä olevan rahan määrä. Toinen tärkeä osa-alue oli mieliala. Kolmas oli asema eli se, onko voinut elämässä toteuttaa omat tavoitteensa. Yksinhuoltajat olivat kaikilla kolmella elämänlaadun osa-alueella muita huonommassa jamassa: heillä oli heikko taloudellinen tilanne. Mieliala oli matalalla, eivätkä he kokeneet, että olisivat saavuttaneet sen, mitä elämässä halusivat. Toki vaikeuksissa olivat myös pieni­tuloiset, työttömät ja yksinäiset. 

Kainulainen miettii, miten yksinhuoltajan lapsiin vaikuttaa se, jos äidillä tai isällä on pääsääntöisesti epätoivoisia ajatuksia. Jos vanhempi elää kaiken aikaa sellaista elämää, jota ei haluaisi elää, jaloissa lapsia ja postiluukusta putoavia laskuja. Sitä vanhemmat itsekin miettivät kyselyn vastauksissa. Niukkuus ja pienillä tuloilla sinnittely lisää yksinäisyyttä. Myös perheiden verkostot kutistuvat. Koko elämä supistuu. Se tulee vastauksissa esiin kerta toisensa jälkeen. Ei voi käydä, kutsua, mennä mukaan. Ei ole rahaa eikä energiaa. Kaikki ajatukset ovat kiinni selviytymisessä.En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska vaarana on, että joku haluaa esim. kahville tai muuta, ja vituttaa keksiä tekosyitä, miksi en pääse. Tai hävettää sanoa, ettei oo rahaa. Mulla ei siis ole esim. siistejä vaatteita, joissa kehtaisin liikkua juuri missään ruokakauppaa pidemmällä, kertoo yksi vastaajista.

HS:n kyselyn vastaukset auttavat ymmärtämään suomalaista köyhyyttä ja sen syitä. Jos ei ole itse kokenut köyhyyttä, voi kuvitella, että sitä ei Suomessa olekaan. Että kyllä pienelläkin palkalla ja tukien varassa hyvin pärjää, jos vain on kunnon ihminen. Täällä syttyy helposti kiista siitä, kuka on oikeasti köyhä tai näyttääkö joku köyhältä vai ei. Köyhäksi kelpuutetaan ihminen, joka on totaalisesti menettänyt elämänsä hallinnan tai jonka elämää hallitsee sairaus tai päihteiden käyttö.

Kuitenkin Suomessa on paljon jatkuvassa niukkuudessa, puutteessa ja taloudellisessa umpikujassa eläviä ihmisiä, joista ei näy päälle, että he ovat köyhiä. He pitävät sen visusti salassa. He käyvät töissä, pesevät tukkansa, siivoavat kotinsa, kasvattavat lapsia kaikessa hiljaisuudessa. Tulot eivät vain riitä menoihin. Jos ihmetyttää, miten se on mahdollista, vastauksia on karkeasti ottaen kaksi: Jotkut saavat vähemmän kuin ulkopuolinen osaisi arvata. Joillakin taas on menoja, joista emme tiedä. Mitä pienemmät tulot ihmisellä on, sitä enemmän toimeentulo vaihtelee viikoittain: on rahattomia viikkoja ja parempia päiviä. Hyvätuloinen pärjää aina jotenkin. Eivätkä tulot kerro kaikkea. Pitää ottaa huomioon myös esimerkiksi velat ja vastuut. Ihmisillä on velkoja ja vastuita, joista ei aina ole juridista näyttöä. Ei siis ole papereita rahojen liikkeistä. Lainataan siskoille ja veljille ja poikaystävälle. Ja kohta ollaan itse pulassa. ”On myös riippuvuussuhteita, jotka ajavat ohi kaiken järkevän toiminnan”, Kainulainen sanoo.

Hän luuli hetken virheeksi sitä, että 60-vuotias vastaaja kertoi kyselyssä olevansa yksinhuoltaja. Mutta kyllä, kaksi 40-vuotiasta lasta eli hänessä kiinni kotona. Monissa vastauksissa aikuiset ihmiset kertovat, että saavat äidiltä ruokarahaa. Nelikymppisetkin. Äidin tai isän osa ei välttämättä pääty koskaan. Kuitenkin vain vauvojen vanhempien jaksamisesta kannetaan huolta, vaikka vauvat eivät käytä huumeita eivätkä ole väkivaltaisia, miettii Kainulainen.

Lohduttomia ovat myös avioerot, joissa hyvinvointi voi hetkessä kääntyä hädäksi, kun yritetään säilyttää lapsilla sama elintaso ja ympäristö, johon he ovat tottuneet.
– Olen velkavankeudessa kahdeksan vuoden velkajärjestelyn kautta, elän 500 eurolla­ kuukaudessa. Vaikeudet alkoivat vaikeasta avioerosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta velkojen maksua riittää vielä viisi vuotta johtuen siitä, ettei asunto mennyt lama-aikana kaupaksi, kertoo yksi.
– Olisi pitänyt paremmin osata varautua pahimpaan, rakkauden loppumiseen. Vaan mistäpä sen osasi arvata. Seurauksena sitten taloudellinen katastrofi. Tavallinen tarina keski-ikäisillä naisilla. Niin tavallinen, kun oli luottanut, vaikka ei pitäisi. Elämä ohi yhdessä sekunnissa ja ikuinen köyhyys edessä, kertoo toinen.

HS:n kyselyn tulokset avaavat silmiä. Myös Suomessa voi käydä niin, että ihminen jää taloudellisesti ihan tyhjän päälle.

Ajatelkaa vaikkapa hometaloja. Useat vastaajat kertovat, kuinka home on tehnyt omaisuudesta ongelmajätettä. Elämä on aloitettava uudelleen alusta, alasti. Jäljelle jää ehkä vain velkaa ja homeen aiheuttama vakava sairaus. Yhdessä vastauksessa nainen kuvailee, miltä tuntui, kun ”muuttokuorma” lähti roskiin ja itse sai kerjättyä avustuksena sen verran rahaa, että sai hankittua alushousut ja kinttaat.
Hometalon taloudellisista vastuista voidaan taistella vuosikausia. Sekin aika pitäisi jollain elää.

Myös sairastuminen voi Suomessakin romahduttaa talouden. Hyvinvoivat ihmiset ajattelevat, että täällä kaikki saavat hoitoa ilmaiseksi. Mutta ei se ole totta. Suomessa lääkkeet eivät ole maksuttomia. Eivätkä hoidotkaan ole täysin maksuttomia edes maksukaton tultua vastaan. Niistä kertyy pienituloiselle nopeasti kohtuuton summa. Järkyttävän usein kyselyn vastauksissa toistuu se, että ei ole ollut varaa lääkkeisiin, joita tarvitsee. Jotkut tuntevat huonoa omaatuntoa sairaudestaan.

Vaikka tukea saisikin, se vie aina aikaa, Kainulainen muistuttaa. Viikon odottaminen ilman rahaa on pitkä aika. Jo se voi ajaa ihmisiä pikavippeihin. Hyvinvointivaltion koneisto on hidas, ja se hyväksytään, vaikka se tuottaa köyhille ihmisille katastrofeja. Kainulainen kertoo, että tyhjän päälle voi joutua esimerkiksi, jos putoaa työttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeen välimaastoon. Tukea ei saa, ennen kuin on selvitetty, kumpi on oikea luokitus. Epäselvyys voi jatkua vuosia, hän sanoo. Jo pelkästään viranomaisen tekemän väärän tukipäätöksen korjaaminen kestää kauan, ja sekin aika pitää elää. Pyhällä hengellä vai velaksi?

Hyvinvointivaltion koneisto on myös monimutkainen eikä aukea kaikille. Suomessa ei auteta hätää kärsiviä automaattisesti. Apua on osattava hakea. Siitä on jaksettava taistella juuri silloin, kun on heikoilla. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät ole edes yrittäneet hakea niitä tukia, jotka heille kuuluvat. Hyvinvointivaltion turvaverkko ei ole ollenkaan niin varma ja aukoton kuin hyvinvoivat ihmiset kuvittelevat.Mutta niukkuudessa elävät eivät ole mikään yhtenäinen joukko. Eivät kaikki näe omaa taloudellista ahdinkoaan umpikujana ja hakkaa päätä edessä olevaan seinään. On myös ihan toisenlaisia tulkintoja.Raivokkaiden ja lamaantuneiden lisäksi vastaajissa on niitä, jotka ovat sopeutuneet köyhyyteen. Osa löytää siitä jopa myönteisiä puolia. Isola sanoo, että köyhyyteen liittyvä häpeä lamauttaa. Kurjinta on se, että häpeä ja toivottomuus siirtyvät sukupolvelta toiselle.”Olen miettinyt, missä määrin köyhyydestä jää samantyyppisiä taakkoja kuin sotien kokemuksista tuli.” Tärkeintä on säilyttää kokemus omasta toimijuudesta, siitä, että pystyy tekemään jotain oman elämänsä eteen.”

”Perusturvan mitoitusta arvioitaessa yhtenä tavoitteena tulisi olla se, että poistetaan sellainen niukkuus, joka alentaa ihmisten toimintakykyä”, hän sanoo. Aktiivisuutta ei siis voi lisätä vähentämällä tukea niiltä, joilla on jo nyt liian vähän. Siinä käy päinvastoin.
Tulojen ja tukien pitää olla sillä tasolla, että ihmisellä on mahdollisuus olla aktiivinen. Nyt niin ei kaikkien kohdalla ole.”

AKV pyrkii auttamaan kokonaisvaltaisesti ja myös ennaltaehkäisevästi. Varhaisen puuttumisen malli toimii meilläkin. Valitettavan usein löydämme perheitä ja yksinäisiä, joiden tilanne on jo katastrofaalinen. Meidän kultaisena ohjenuoranamme kulkee kaikean aikaa se, että emme auta ketään passivoitumaan kotiin, vaan pyrimme löytämään yhdessä kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Toki tämä on erittäin haastavaa, mutta olemme nähneet vuosien aikana monta onnellista tilannetta: autettava pääsee kiinni elämänsyrjästä ja hänestä tulee auttaja. Joskus riittää myös pieni tilapäinen tuki: saadaan ruokakaapit täyteen ja äidiltä on hetken aikaa murhe poissa siitä mitä välipalaa lapset saavat koulun jälkeen. Tai järjestämme porukalla synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset. Joku perhe pääsee leffaan, jotkut vanhemmat eka kertaa kahdestaan hotelliin yöksi tai illalliselle. Haluamme ruuan ja vaatteiden lisäksi tarjota elämyksiä ja hyvää mieltä, ilon ja onnen hetkiä! 

Tervetuloa mukaan auttamaan! Muutamia autettavia esitellään nettisivuilla, suurin osa löytyy vielä FB-ryhmästä https://www.facebook.com/groups/697490283698810/ (kun liityt, muistathan vastata kolmeen pieneen kysymykseen). Ota meihin yhteyttä mikäli sinulla on mahdollisuus auttaa: yhtä arvokasta on lähettää kympin lahjakortti kuin vaikka yrityksenä lahjoittaa vähän enemmän. Kaikki apu menee suoraan autettaville ja kaikesta saa halutessaan kuittauksen. Autetaan Kun Voidaan – AKV

Meidät tavoittaa laittamalla viestiä akvauttaa@gmail.com