Natalian natinaa

​Istun tässä sohvalla oma rakas Pirkko-kissa kainalossa​. ​Päällä pehmoiset kotivaatteet, sauna lämpiää ja uunissa valmistuu mantelikala, perunat on jo kypsiä. Viikko on ollut raskas, mutta myös todella opettavainen. Hyvä muistutus siitä, että elämä on hauras. Jokainen päivä on lahja. Apua on liikkunut todella paljon ja kriisiperheet ovat kaikki saaneet edes jotain apua. Huomenna saavat kolme sisarusta Nummelassa juhlia yhteisiä synttäreitä meidän ansiosta. Silti mielessä pyörii ajatuksia, joita en saa pois mielestä. Kovista kivuista huolimatta ajattelin, että ​kerron esimerkkejä meidän toiminnastamme:​
”Onko sinulla nälkä? Käy hakemassa jotain jääkaapista tai keitä annos puuroa”? Pöydällä on omenia​,​ kivasti on nyt vaihtoehtoja mitä syödä, kun AKV:n auttaja toi maitoa, juustoa ja omppuja, eik​ö​ ole ihana juttu”

Tai ehkä jopa näin ”hei jee, pizzat tuli​.​ Hakekaa limut jääkaapista ja tuokaa ne uudet fleecehuovat sohvalle. Aletaan pelata pleikkaa yhdessä. Keittiöstä voi tuoda namikipot myös, onhan nyt perjantai”

Näin puhutaan monissa perheissä juuri nytkin perjantai-iltana. Saunassa on käyty ja pehmoiset kotivaatteet on puettu päälle. Alkaa kiva leffa ja popcornipussi odottaa mikrossa herkuttelijoita​.​ Tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme on silti kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden olohuoneessa ei ole tv:tä saati playstationia. Ehkä sohvakin on myyty, jotta sähköt ei olisi katkenneet. Näissä perheissä tunnelma on kaikkea muuta kun rentoutunut​.​

En haluaisi edes esimerkinomaisesti kertoa siitä, millaista keskutelua tälläkin hetkellä todennäköisesti käydään perheissämme mm. Varkaudessa, Vihdissä ja Oulussa. ​L​apset on vihaisia, kun eivät ”ikinä pääse mihinkään”, tai kun ei voi mennä ulos, koska ainoat housut on pesussa ja takin vetskari rikki. Eikä ole fillaria, millä pääsisi kaverien luo eikä toisaalta euroa, jolla voisi ostaa limun nuorisotalon kahvilasta. Talvitakkiakaan ei ole. Yh-äidin kivut on sietämättömiä, koska lääkkeisiin ei ole varaa. Voimat on loppu ja ADHD​-​lapsi heittää loputkin näkkileivät seinään ja näin olleen ei ole enää edes sitä. Onneksi on meidän lähettämää leipää pakkasessa ja jauhoja, joista voi leipoa leipää, jos vaan jostain löytyy pullo tai pari, jotka voi kaupassa vaihtaa hiivaksi.

Moni ihmettelee, minä mukaan​ ​lukie​n, että oikeastiko Suomessa on​ vielä​ perheitä, joissa mennään nälkäisenä nukkumaan? ​Perheitä m​issä odotetaan maana​n​tai​t​a, koska sillon saa kouluruokaa​.​ ​T​ai ​on ​ihmisä, jotka kärsivät vak​a​vista puutostaudeista ravintoköyhän ruuan vuoksi? Eikö Kela tai sossu tai joku auta? Tai diakonit? Nähtyäni satoja Kelan mielivaltaisesti hylkäämiä toimeentulotukipäätöksiä, vakuutusyhtiöiden ja vakuutusoikeuden täysin perustelemattoman kielteisiä päätöksiä (ajatelkaa, että vakuutuslääkärien valasta on poistettu kohta ”vannon kunnian ja omantunnon kautta​​)​,​ isien julmuutta mm. elatusmaksujen suhteen​,​ en enää ylläty mistään. Näitä porsaanreikiä on aivan liikaa!​ ​Elämäni lintukodossa poksahti ja hyvä niin​.​

Nyt voimme YHDESSÄ tehdä suuria tekoja ja kirjaimellisti jopa pelastaa perheitä useammassa sukupolvessa. 9.2.2010 tapahtunut työtapaturmani on elämäni parhaita asioita. Ihmisten, jotka näkevät kipuni ja sen, miten raskasta minu​n​ on myöntää​,​ että oikeasti olen vammainen, sairauteni etenevät ja tarvitsen avustajaa lähes kaikkeen elämässäni​,​ eivät aina meinaa uskoa tätä. Mutta ​oikeasti se​,​ että saan elää #elämäonlahja #elämäonjuhla on jo syy suureen onneen! Vaikka se mitä voin tehdä​,​ on hyvin hyvin rajoittunutta, niin YHDESSÄ teidän kanssa saan elää unelmaani todeksi. Rajoitteet on vaan haasteita ja haasteet on tehty voitettaviksi. Ja hei, niin ne voitetaankin jokaikinen päivä uudelleen kun #autetaankunvoidaan​.​

Löydämme viikottain, välillä jopa päivittäin ihmis​i​ä, jotka ​voivat niin huonosti,​ etteivät he enää jaksa edes silmiin katsoa. Lohduttomuus mikä kodeissa vallitsee….sitä on vaikea kuvailla. Sillon kyllä unohtaa omat murheet ja menot ja tavalla tai toisell​a​ järjestää edes lapsille maitoa, leipää, juustoa ja banaaneja​.​ Näissä kodeissa tarvittaisiin KOKONAISVALTAISTA, jokaisen perheenjäsenen huomioivaa apua​, yhdessä ​yhteiskunnan tukiverkkojen kanssa.​ ​Me olemme usein se ”pelastus”, ruokimme kirjaimellisesti vatsaa ja mieltä​, valamme uskoa, toivo​a​ ja rakkautta! Helppoa se ei ole, ei todellakaan!

Minun kohdalla​ni​ voimana on oma usko, toivo, rakkaus ja rohkeus! Minä uskon, minä toivon, minä rakastan ja minua rakastetaan. Tämän kaiken ansiosta olen rohkea! Heikko ja hauras, ei lainkaan niin vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu Nata kun moni luulee. Mutta rohkea olen! Taistelen nyt ja hamaan loppuun asti hädässä olevien puolesta. Yritän muistaa myös itseni ja vakavien terveysongelmien mm. CRPS-sairauden aiheuttamien sietämättömi​e​n kipujen, neurologisten ongelmien aiheuttamat rajoitteet. Sen​,​ etten pysty alkuunkaan siihen mihin terve Nata pystyi. M​utta​ terve Nata ​e​i nähnyt tätä hätää Suomessa! Hän näki hädän ulkomailla ja auttoi aktiivisesti mm. Unicefin ja Naisten pankin kautta.
Mutta oikeasti​ ​monen meistä sairaista ja terveistäkin kohdalla auttaminen on terapiaa! Sitä​ ​paitsi kuka nyt on terve ja millä mittarilla? ​Auttaminen ​antaa mm.merkitystä ja sisältöä sekä perspektiiviä omaan elämään. Sehän on monessa tutkimuksessakin todettu, että vapaehtoistyötä ja tavalla tai toisella auttamista tekevät ihmisen ovat onnellisempi kuin itse​e​nsä käpertyneet ihmiset. Niin ikään sanat auttaja ja autettava ovat tosi huonoja. Se, että sinä viet ruokakassin ”autettavalle” ja hän antaa lämpimän halauksen ja lapsi itse tekemän piirustuksen sinulle ”auttajalle”​. Ilo ja kiitollisuus on molemminpuolista eikö niin?

Kun löydämme näitä kriisiperheitä tai yksinäisiä ihmisiä otamme heidät ”siipiemme suojaan”​, ​teemme suunnitelman miten ​esim. ​yksi kolmilap​sisen totaaliyksinhuoltajaäidin perhesaataisin jaloilleen. Murheina jo kauan jatkuneen ruoka-ja vaatepulan lisäksi valtavat ex-miehen aiheuttamat velat, lasten vakava oireilu isättömyyden, köyhyydestä johtuvan koulukiusaamisen ja masennuksen vuoksi. Yläkouluikäinen tytön itsetuhoisuus, äidin ja toisen lapsen vakavat sairaudet (äidillä lähes hoitamatta, koska ei ole rahaa lääkäriiin, lääkkeisiin tms) ja yksinäisyys.​ ​Geneettisesti periytyvän sairauden vuoksi kaikki lapset tarvitsisivat juuri heidän jalkaan​sa​ tehdyt pohjalliset ja erityisen monipuolista ruokaa jne. Äidin tuska, kun lapset voi​vat​ pahoin​,​ eikä hän pysty täysin työkyvyt​t​ömänä, sietämättömistä kivuista kärsivänä, vakavan masennuksen kanssa ilman psykoterapiaa​,​ lapsille tasapainoista lapsuutta tarjoamaan.​ ​Usein vakava uhka lasten ja nuoren syrjäytymiseen ja tietynlaisen vihaan yhteyskunta kohtaan on helposti nähtävissä. Ennaltaehkäisevää apua tarvittaisiin paljon enemmän kun mitä pystymme antamaan​!​

Loppuun muutamia kysymyksiä​:​ ​l​eikataanko leipäjonosta saadusta vehnäleivästä home pois, jonka jälkeen keliaakikko sen syö, koska ei vaan ole muuta? Käveleekö laaja-alaisesta selkärankarappeumasta, lonkkaviasta ja vyöruususta kärsivä isä rikkinäis​i​llä feikkicrokseilla 8km suuntaansa leipäjonoon, mistä hyvällä tuurilla saa kassin eineksiä, leipää ja jopa hedelmiä​? ​Satunnaisesti voi saada myös saippuaa jne, mistä on aina pula.​ ​Dyykkaako jopa moni AKV:n avun​ ​piirissä olevista perheistä yhä osan ruuasta yksityishenkilöiden tai esim.pikaruokaravintolan pihoilla olevista roskiksista?​ ​Onko teini-ikäsen tytön synttärilahjatoive vanulappuja ja shampoota ​ta​i onko lapsi superonnellinen kun saa ottaa toisen lasin maitoa​ jne.?​

KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!

Jos haluat auttaa jotakuta meidän autettavistamme, niin ruokakassi, ruokakaupan lahjakortti tai ruokatilaus netistä olisi äärettömän arvokas apu. Apu menee suoraa auttajalta autettavalle täysin ilman välikäsiä. Toiminta on täysin läpinäkyvää ja saat halu​tessasi ​kuvan ostoksista ja kuitista​,​ jos lähetät lahjakortin.​ ​Kiitos​,​ jos luit tämän ja ehkäpä aloit harkita auttamista.​ ​Olipa sinulla mitä tahansa kysyttävää, kerrottavaa tai ehdotus uudesta autettavasta, niin ota vaan heti yhtyettä​.​

33152762_10160397209485484_7161758653551214592_n (1)
Natalia Kral-leszczynski
AKV:n perustaja vuonna 2014